Ceresin alkuperä ja löytyminen
Ceres on saanut nimensä roomalaisen viljan ja kasvillisuuden jumalattaren mukaan. Kääpiöplaneetta muodostui noin 4,5 miljardia vuotta sitten yhdessä muun Aurinkokunnan kanssa.
Tutkijat nimittävät Ceresiä planeetan alkioksi. Nimitys kuvaa planeettaa, joka muodostumisensa jälkeen ei kehittynyt loppuun asti.
Teorian mukaan Jupiterin vahva painovoima esti kääpiöplaneettaa tulemasta ”valmiiksi” planeetaksi.
Ceresin löysi italialainen tähtitieteilijä Giuseppo Piazzi 1. tammikuuta 1801.
Taivaankappale luokiteltiin ensin asteroidiksi, mutta vuonna 2006 Ceres määritettiin kokonsa perusteella kääpiöplaneetaksi.
Ceresin asema Aurinkokunnassa
Ceres on Aurinkokunnan sisäosien ainoa kääpiöplaneetta, ja se on Marsin ja Jupiterin välisen asteroidivyöhykkeen suurin kappale.
Ceresin ja Auringon välinen etäisyys on 2,8 au. 1 au on tähtitieteellinen yksikkö, joka vastaa Maan ja Auringon keskimääräistä välimatkaa.
Ceresin 2,8 au:n etäisyys Auringosta merkitsee sitä, että valon kulku Auringosta Ceresiin kestää noin 22 minuuttia, koska valon kulku Auringosta Maahan kestää noin 8 minuuttia.
Asteroidivyöhyke on Marsin ja Jupiterin välissä Aurinkokunnassamme.
Kuinka suuri Ceres on verrattuna Maahan?
Maan läpimitta on noin 13 kertaa niin suuri kuin Ceresin. Alla näet muitakin vertailuja Ceresin ja Maan välillä.
Ceres Dawn Mission
Vuonna 2007 Nasa lähetti Dawn-luotaimen tutkimaan asteroidivyöhykkeen kahta suurinta taivaankappaletta, Ceresiä ja Vestaa.
Neljän vuoden kuluttua Dawn saapui Vestan luo, ja vähän yli vuotta myöhemmin alkoi matka kohti Ceresiä. Matka kesti 30 kuukautta, ja 5. maaliskuuta 2015 Dawn oli kääpiöplaneetan luona.
Ceres Dawn Mission, Nasan kuvitus.
Vettä Ceresissä
Dawnin ollessa Ceresin kiertoradalla sen infrapunakamerat tutkivat planeetan pintaa löytääkseen sieltä alkuaineita ja mineraaliyhdisteitä.
Useat alueet hohtivat vaaleina kameroissa, muun muassa Occator-kraatteri Ceresin eteläosassa.
Alueilla näytti olevan natriumkarbonaatista muodostuneita suolakerrostumia. Ne olivat todennäköisesti peräisin nesteestä, joka oli puristunut pinnalle ja höyrystynyt.
Nesteen alkuperä selvisi kuitenkin vasta vuonna 2020, kun tiedot luotaimen viimeisistä mittauksista ja kuvista oli lopullisesti analysoitu.
Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan neste on peräisin suolaliuoksen tai suolapitoisen veden altaasta, joka on noin 40 kilometrin syvyinen ja useiden satojen kilometrien levyinen.
Ceresissä vesi haihtuisi nopeasti, mutta Dawn paljasti, että suolakerrostumat sisälsivät yhä vettä. Se taas viittaa siihen, että altaassa yhä virtaa nestettä ja että Ceresissä esiintyy geologisia prosesseja, jotka nostavat materiaalia syvyyksistä.
Orgaanista ainetta Ceresissä
Veden lisäksi Nasa löysi myös merkkejä eloperäisistä aineista, esimerkiksi hiilestä, Ceresin pohjoisosassa sijaitsevan Ernut-kraatterin ympäriltä.
Tutkijat eivät usko molekyylien olevan peräisin ulkoisesta lähteestä esimerkiksi niin, että ne olisivat tulleet Ceresiin asteroidin iskeytyessä sen pintaan. Sen sijaan he uskovat molekyylien muodostuneen Ceresissä.
Eloperäisen aineen ja veden löytyminen voi olla merkki siitä, että Ceres joskus on ollut elinkelpoinen.
Kysymykseen siitä, onko kääpiöplaneetalla ollut elämää, saadaan kuitenkin selvyys vasta tulevilla tutkimusmatkoilla.
Ceres ja tulevat lennot
Vaikka Ceres on herättänyt tutkijoiden kiinnostuksen, ei sinne tällä hetkellä ole suunnitteilla uusia luotainhankkeita.
Fiktion maailmassa sen sijaan on lukuisia esimerkkejä siitä, mitä Ceresissä voi tulevaisuudessa tapahtua.
Tieteissarjassa The Expanse (2015) seurataan poliisi Joe Milleriä, jonka tehtävänä on löytää kadonnut nainen, Julie Mao.
Ceres-kääpiöplaneetalla on The Expanse -sarjassa suuri siirtokunta ja avaruusasema, missä Joe Miller aloittaa salapoliisityönsä. Televisiosarjan tapahtumat sijoittuvat vuoden 2350 tienoille. Nyt voidaan vain arvailla, miltä todellisuus tuona ajankohtana näyttää.
