Aurinkokunnassa vallitsee nykyään selkeä järjestys, mutta sen alussa kaikki oli yhtä kaaosta. Kaikkein uloimpana, missä oli kylmintä, syntyi jäästä ja pölystä koostuvia komeettoja. Aurinkokunnan sisäosissa oli sen sijaan liian kuumaa vedelle ja muille haihtuville aineille, ja siksi Maa ja muut sisäplaneetat koostuvat enimmäkseen silikaateista ja metalleista. Sisin planeetta, Merkurius, sisältää pääasiassa rautaa.
Merkurius
- Ratanopeus: 170 500 km/h
- Kiertoaika: 0,240846 Maan vuotta
Venus
- Ratanopeus: 126 072 km/h
- Kiertoaika: 0,6151970 Maan vuotta
Maa
- Ratanopeus: 107 218 km/h
- Kiertoaika: 1,0000175 Maan vuotta
Mars
- Ratanopeus: 86 677 km/h
- Kiertoaika: 1,88 Maan vuotta
Ceres
- Ratanopeus: 64 375 km/h
- Kiertoaika: 4,60 Maan vuotta
Jupiter
- Ratanopeus: 46 980 km/h
- Kiertoaika: 11,87 Maan vuotta
Saturnus
- Ratanopeus: 34 679 km/h
- Kiertoaika: 29,66 Maan vuotta
Uranus
- Ratanopeus: 24 462 km/h
- Kiertoaika: 84,07 Maan vuotta
Neptunus
- Ratanopeus: 19 555 km/h
- Kiertoaika: 164,89 Maan vuotta
Pluto
- Ratanopeus: 16 798 km/h
- Kiertoaika: 248 Maan vuotta
Eris
- Ratanopeus: 12 370 km/h
- Kiertoaika: 557 Maan vuotta
Maapallo ja muut planeetat ovat kehittyneet pyörivästä kaasupilvestä lukemattomien pölyhiukkasten törmättyä toisiinsa vuosimiljoonien aikana.
Siinä pölypilvessä, josta koko Aurinkokunta sai alkunsa, kaasu ja pölyhiukkaset kiersivät kehää litteänä kiekkona. 99,9 prosenttia kaasusta painui kohti keskustaa, ja siitä muodostui Aurinko. Kaasu liikkui voimakkaina pyörteinä, mutta siitä huolimatta Auringon ympärille muodostui useita renkaita.
Renkaiden sisältämä aine sekoittui jokseenkin täydellisesti, mutta sitä ei juuri siirtynyt renkaasta toiseen. Kaikki hiukkaset kiersivät Aurinkoa samaan suuntaan ja lähes samassa tasossa. Siksi triljoonista epäjärjestyksessä liikkuneista ja toisiinsa törmäilleistä kappaleista kasautui vuosimiljoonien kuluessa kahdeksan planeettaa, joilla on hyvin säännölliset radat.
Jostakin syystä Marsin ja Jupiterin välille ei muodostunut planeettaa, vaan siellä on yli miljardi jäljelle jääneestä aineesta koostuvaa asteroidia. Niistä suurimmatkin ovat läpimitaltaan vain vajaat 1 000 kilometriä.
Varhaisessa Aurinkokunnassa "planeettojen idut" liikkuivat kaoottisesti. Törmäykset olivat väistämättömiä.
Planeettojen pyöristyminen
Pian Aurinkokunnan muodostuttua siellä esiintyi sulaa kiviainesta pisaroina, joiden jähmettyessä niiden pintaan tarttui mineraali- ja metallirakeita. Kimpaleista kasvoi miljardeja planeettojen aihioita, jotka kiersivät Aurinkoa.
Vuosimiljoonien kuluessa aihiot törmäilivät toisiinsa ja kasvoivat. Silloin suurimpien kappaleiden painovoima oli niin suuri, että lähellä olleet pienemmät kappaleet sulautuivat niihin ja kaikkialla Aurinkokunnassa alkoi syntyä asteroidien kaltaisia taivaankappaleita.
Yhteentörmäyksissä suurimmat kappaleet kuumenivat tuhansia asteita. Tässä vaiheessa planeettojen ytimet muovautuivat pyöreiksi painovoiman vaikutuksesta.
Aurinkokunnan ulko-osissa neljä suurta planeetan ydintä veti puoleensa kaasua, joka asettui tiiviiksi kehäksi niiden ympärille. Aurinkokunnan sisäosissa oli sen sijaan liian kuumaa helposti haihtuville aineille, jotka siksi kulkeutuivat ulospäin osaksi kaasuplaneettoja ja niiden kuita.