heliosfæren

Aurinkokunnan ulkolaita ihmetyttää tutkijoita

Aurinkokuntaa ympäröivän valtavan kuplan ja tähtienvälisen avaruuden rajasta on tehty yllättäviä havaintoja tutkimuksessa, joka perustuu kolmen eri avaruusaluksen tietoihin.

Aurinkokuntaa ympäröivän valtavan kuplan ja tähtienvälisen avaruuden rajasta on tehty yllättäviä havaintoja tutkimuksessa, joka perustuu kolmen eri avaruusaluksen tietoihin.

NASA

Aurinkokuntaa ympäröivä sähkövarauksisten hiukkasten muodostama valtava kupla vaihtuu tähtienväliseksi avaruudeksi 18 miljardin kilometrin päässä Maasta.

Heliosfääriksi kutsuttu kupla vastaa Auringon vaikutuspiiriä ja koostuu koronasta lähtöisin olevasta hiukkasvirrasta eli aurinkotuulesta. Kupla antaa Aurinkokunnalle suojaa vaarallista säteilyä vastaan.

Vain kaksi luotainta on puhkaissut Aurinkokunnan kilven, joten sitä ei ole vielä tutkittu perusteellisesti.

Nasan kolme avaruusalusta on kuitenkin tarkentanut kuvaa siitä, millainen Aurinkokunnan ulkolaita on. Yllättäen se paljastui osittain erilaiseksi kuin on luultu.

Äkillisen muutoksen ansiota

Hiljattain tiedelehti Nature Astronomyssa julkaisemassaan artikkelissa muun muassa Princetonin yliopiston tutkijoista koostuva tutkimusryhmä kertoi, mitä vuonna 2008 Maata kiertämään lähetetyn Nasan IBEX-satelliitin aineisto on paljastanut heliosfääristä.

Tutkijat käyttivät lisäksi Voyager 1 ja 2 -luotainten välittämiä tietoja. Luotainpari poistui Aurinkokunnasta vuosikymmeniä matkattuaan. Voyager 1 saavutti rajavyöhykkeen vuonna 2012 ja Voyager 2 vuonna 2018.

Auringon suojakilpi

  • Heliosfääri koostuu sähkövarauksisista hiukkasista, joita virtaa jatkuvasti Auringosta avaruuteen.

  • Heliosfäärin ja tähtienvälisen avaruuden rajasta käytetään nimitystä heliopaussi.

  • Heliosfääri on niin iso, että vuonna 1977 lähetetyiltä Voyager-luotaimilta kului kymmeniä vuosia sen läpäisemiseen, vaikka niiden nopeus oli yli 60 000 km/h. Toinen saavutti ulkorajan 35:n ja toinen 41 vuoden kuluttua laukaisusta.

Kolmen tutkimusvälineen aineistoa analysoineet tutkijat totesivat, että aurinkotuulen paine oli muuttunut yhtäkkiä vuonna 2014. Sen ansiosta he pystyivät tarkastelemaan lähemmin rajaa ja määrittämään tarkemmin sen ominaisuuksia.

Voimakasta aaltoilua

Heliopaussiksi kutsutulla ulkorajalla näytti esiintyvän kymmenen tähtitieteellisen yksikön kokoisia aaltoja tai väreitä. Tähtitieteellinen yksikkö vastaa Maan ja Auringon välistä etäisyyttä.

Lisäksi kävi ilmi, että itse rajavyöhykkeen sijainnissa on suurta vaihtelua. Havainto vihjaa, että valtava kupla muuttuu jatkuvasti ja ettei se ole kauttaaltaan tasalaatuinen.

Tähtitieteilijöiden tavoitteena on saada lisää tietoa Aurinkokunnan ulkolaidasta Nasan IMAP-ohjelman myötä. IBEX-satelliitin seuraajalla, joka on tarkoitus laukaista vuonna 2025, on paremmat edellytykset kartoittaa heliosfääriä.