AURINGONPILKUT
Tummat läikät paljastavat Auringon valmistautuvan 11-vuotisen pilkkusyklin seuraavaan maksimiin.
Pilkkuja syntyy kohtiin, missä voimakkaat, sotkuiset magneettikentät rajoittavat lämmön johtumista sisuksista pintaan.
Kohdat ovat ympäristöään viileämpiä ja näyttävät tummemmilta, koska niissä kaasu ei ole yhtä kirkasta kuin muualla.
Tänä vuonna odotetaan syntyvän noin 16 pilkkua kuukaudessa. Vuosi sitten määrä oli neljä, ja vuoden kuluttua se on 46.
Aktiivisuuden oletetaan huipentuvan vuonna 2025, jolloin syntyy keskimäärin 114 pilkkua kuukaudessa.
Kun Auringon magneettikentän pidättelemää energiaa pääsee karkuun, syntyy roihupurkauksia, flareja, joissa vapautuu ultranopeasti eteneviä protonipilviä eli aurinkotuulta.
Protonit kiitävät noin puolella valonnopeudesta, mutta onneksi Maan magneettikenttä suojaa meitä niiltä.
Auringosta sinkoutuu myös kaasupilviä niin sanotuissa koronan massapurkauksissa.
Ne voivat sisältää miljardeja tonneja ainetta, mutta vaikka Maa on maalilinjalla, ei ole syytä huoleen – päinvastoin. Napaseuduilla voidaan ihailla revontulia, jotka syntyvät aurinkotuulen varautuneiden hiukkasten osuessa ilmakehän atomeihin.