Aurinko on muiden tähtien tavoin tiivistynyt kosmisesta kaasu- ja pölypilvestä. Linnunrata on täynnä samanlaisia pilviä, ja monissa niistä syntyy jatkuvasti uusia tähtiä. Keskeneräisiä tähtiä tutkimalla on pystytty kehit-tämään teoria myös siitä, miten Aurinko sai alkunsa 4,6 miljardia vuotta sitten.
Tyypillisestä kaasupilvestä on noin 75 prosenttia vetyä ja noin 25 prosenttia heliumia. Lisäksi se sisältää pieniä määriä muun muassa vesi- ja hiilidioksidimolekyylejä. Jos pilvi on kyllin kylmä ja tiivis, atomien ja molekyylien painovoima saa sen vetäytymään kasaan. Painovoiman energia muuntuu lämmöksi. Kun kaasun lämpötila nousee, myös sen paine kasvaa. Pilvessä vaikuttavat yhtä aikaa kokoon puristava painovoima ja tiivistymistä vastustava kaasun paine.
Mitä enemmän pilvi tiivistyy, sitä enemmän sen sisäosien paine ja lämpötila kasvavat. Ennen pitkää lämpötila on niin korkea, että vety alkaa fuusioitua heliumiksi. Tällöin pilven keskiosan lämpötila kohoaa miljardeihin asteisiin. Kuumuus saa kaasun paineen kasvamaan niin suureksi, että tiivistyminen lakkaa. Uusi tähti on syntynyt.
Koska jo alkuvaiheessa kaasupilvi yleensä pyörii, siitä muotoutuu kiekko. Tähti muodostuu tämän kiekon keskelle, ja lopusta kiekon kaasusta voi syntyä planeettoja. Vaikka nuoren tähden voimakas säteily puhaltaakin osan kaasusta kauemmaksi avaruuteen, ainetta on usein riittävästi myös planeettajärjestelmän kehittymiseen. Näin on todistettavasti käynyt ainakin meidän omassa aurinkokunnassamme.