Shutterstock

Minne auringonvalon energia häviää?

Keskimäärin Maahan osuu Auringon valoa 352 wattia neliökilometriä kohden. Yksi prosessi kuitenkin huolehtii siitä, että planeetta ei silti lämpene lämpenemistään.

Maa saa kaiken aikaa lisää Auringon säteilyenergiaa, mutta planeetta ei siitä huolimatta muutu aina vain lämpimämmäksi, koska se luovuttaa samaa tahtia yhtä paljon energiaa kuin se vastaanottaa.

Kun säteet osuvat planeettaan, ne joko muuttuvat lämmöksi tai heijastuvat takaisin avaruuteen.

Kappaleen pinnan valonheijastuskyky ilmaistaan albedona eli heijastavuutena. Pinnan heijastama valo nähdään pinnan värinä. Kun pinta heijastaa kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia, se aistitaan valkoiseksi.

Valkoisen pinnan albedo on lähellä yhtä. Sen sijaan siinä tapauksessa, että pinta ei heijasta lainkaan valoa, se näyttää mustalta. Silloin pinnan albedo on nolla.

6 % heijastuu ilmakehästä.

20 % heijastuu pilvistä.

4 % heijastuu maanpinnasta.

30 % valosta heijastuu.

Maan albedo eli heijastavuus on siten suunnilleen 0,3.

51 % imeytyy

19 % imeytyy ilmakehään.

70 % valosta imeytyy. Ilmakehä ja pilvet luovuttavat energiaa mm. pitkäaaltoisena lämpösäteilynä.

Suuri osa auringonvalosta jää ilmakehään

Maan ilmakehä, pilvet ja pinta heijastavat noin 30 prosenttia auringonvalosta, joten sen albedo on keskimäärin vähän yli 0,3.

Loput 70 prosenttia auringonvalosta jää ilmakehään ja maanpintaan ja lämmittää niitä.

Koska lämpöopin ensimmäisen pääsäännön mukaan energia säilyy mutta voi muuttaa muotoaan, ilmakehän ja maan lämpenevät molekyylit luovuttavat kaiken energian ennen pitkää infrapunasäteilynä, jonka aallonpituus on suurempi kuin näkyvän valon.