Täydellinen auringonpimennys on komea näky: keskellä päivää taivas pimenee ja tähdet loistavat. Suomessa tällainen elämys on luvassa 16. lokakuuta 2126. Toivottavasti tulevat polvet ymmärtävät ottaa siitä kaiken irti, sillä se on pian ohi. Pisimmät auringonpimennykset kestävät seitsemän minuuttia 31 sekuntia, mutta useimmiten Kuu peittää Auringon vain muutamaksi minuutiksi.
Auringonpimennysten pituus vaihtelee nimenomaan siksi, että Maa kiertää Aurinkoa ja Kuu Maata elliptisiä eli soikeita ratoja pitkin. Suurin merkitys on Kuun kiertoradan muodolla. Kun Kuu on niin sanotussa perigeumissa eli lähinnä Maata sijaitsevassa kiertoratansa pisteessä, sen etäisyys maapallosta on 363?000 kilometriä. Kiertoratansa etäisimmässä pisteessä eli apogeumissa ollessaan Kuu sijaitsee 406?000 kilometrin päässä Maasta.
Perigeumissa Kuun kiekko näkyy Maahan 12 prosenttia suurempana kuin apogeumissa. Myös Maan ja Auringon etäisyyden vaihtelu vaikuttaa jonkin verran, vaikkakin suurimman ja pienimmän etäisyyden ero on vain 3,4 prosenttia.
Maa on kauimpana Auringosta heinäkuussa. Silloin Auringon kiekko on pienimmillään. Jos auringonpimennys sattuu heinäkuussa perigeumin aikaan, pimennys kestää poikkeuksellisen pitkään.
Näin kävi 22. heinäkuuta 2009, jolloin muun muassa Kiinassa nähtiin 2000-luvun pisin täydellinen auringonpimennys. Se kesti enimmillään kuusi minuuttia ja 39 sekuntia. Yhtä pitkät pimennykset ovat hyvin harvinaisia. Yli seitsemän minuutin auringonpimennystä saadaan odottaa vuoteen 2150 asti.
Täydellinen auringonpimennys osuu aina Kuun perigeumiin, koska muulloin Kuun kiekko ei ole kyllin iso peittääkseen Auringon. Useimmiten Kuu on kiertoradallaan niin kaukana Maasta, että pimennys näkyy Maahan vain osittaisena. Sitä kutsutaan rengasmaiseksi pimennykseksi, sillä Aurinko näkyy loistavana renkaana Kuun varjon ympärillä. 60 prosenttia auringonpimennyksistä on rengasmaisia.
Koko auringonpimennys kestää huomattavasti kauemmin kuin täydellisen pimennyksen vaihe. Kuun kulku Auringon kiekon editse kestää 2–3 tuntia. Eri vaiheiden keston laskeminen on mutkikasta. Siinä on otettava huomioon muun muassa Kuun ja Auringon näennäinen koko sekä niiden etenemisnopeus toisiinsa nähden.
Tämän vuoden kesäkuun 1. ja 2. päivän välisenä yönä Utsjoen korkeudella nähtiin 59-prosenttinen auringonpimennys. Koko Suomessa nähdään osittainen auringonpimennys 2015. Täydellinen pimennys nähtiin Suomen leveysasteilla viimeksi 1990.
