Auringonpimennys ennakoi huonoja aikoja

Yhdeksän historiallista auringonpimennystä

Aloitamme muinaisesta Kiinasta vuoden 2100 eaa. tienoilta ja päädymme vuoteen 1919, jolloin osaa Einsteinin yleisestä suhteellisuusteoriasta testattiin ja todistettiin oikeaksi Príncipen saaressa Afrikan länsirannikolla.

Auringonpimennys vuonna 2134 eaa.

Auringonpimennnys Kiinassa toi ankaran rangaistuksen

Muinaisessa Kiinassa ei ollut aina vaaratonta toimia tähtitieteilijänä.

Ho ja Hi olivat alansa parhaita, ja siksi heidät oli nimitetty hoviastronomeiksi. Palkka oli hyvä, samoin asunto, ja luontaisetujakin riitti. Vastalahjaksi heidän odotettiin tietysti hoitavan työnsä, ja yksi tärkeimmistä tehtävistä oli auringonpimennysten ennustaminen.

Eräänä ajankohtana Ho ja Hi kuitenkin epäonnistuivat. He eivät havainneet auringonpimennyksen tuloa lainkaan. Joidenkin tutkijoiden mukaan kyseessä oli 22. lokakuuta 2134 eaa. tapahtunut pimennys, toisten mukaan kyseessä oli vuosi 2137 eaa.

Täysin odottamaton auringonpimennys aiheutti väestön keskuudessa paniikin. Keisari Zhong Kang raivostui, sillä hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta valmistautua. Yleensä järjestettiin miehiä päristelemään suuria rumpuja ja ampumaan nuolia ilmaan, jotta olisi säikäytetty lohikäärme, joka oli käynyt Auringon kimppuun syödäkseen sen suihinsa.

Aurinko selviytyi hengissä, mutta Ho ja Hi eivät. Heidät teloitettiin pian pimennyksen jälkeen. Kiinalaisen legendan mukaan he olivat ottaneet kaiken irti keisarin tarjoamista luontaiseduista ja juoneet itsensä umpihumalaan sen sijaan, että olisivat tarkkailleet taivaan tapahtumia.

Auringonpimennys vuonna 1375 eaa.

Babyloniassa sijaiskuningas sai kärsiä pimennyksestä

Muinaisessa Babyloniassa osattiin varsin taitavasti ennustaa auringonpimennyksiä. Niiden ajankohdat kirjoitettiin huolellisesti muistiin savitauluihin. Vanhimmat arkeologien löytämät muistiinpanot koskevat 3. toukokuuta 1375 eaa. tapahtunutta pimennystä.

Babylonialaiset tunsivat niin sanotun Saros-jakson. Se on 18 vuoden, 11 vuorokauden ja 8 tunnin pituinen ajanjakso, jonka jälkeen Kuun asema Aurinkoon nähden on aina lähes sama.

Siksi babylonialaisilla oli myös aikaa valmistautua. Muinaisten kiinalaisten tapaan he uskoivat, että auringonpimennys oli hallitsijalle huono merkki. Niinpä ryhdyttiin varotoimiin. Pimennyksen ajaksi valittiin etukäteen sijaishallitsija, josta tuli jumalien vihan kohde, ja kun kaikki oli ohi, oikea kuningas saattoi jälleen kaikessa rauhassa nousta valtaistuimelleen.

Auringonpimennys vuonna 1302 eaa.

Pimennys varoitti Kiinan keisaria

Auringonpimennys lipui epätavallisen laajalla, 272 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä 5. kesäkuuta 1302 eaa. Intian, Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren yli.

”Kolme liekkiä söi Auringon, ja nähtiin suuria tähtiä”, kerrotaan kiinalaisessa aikalaislähteessä, joka on historian vanhimpia dokumentteja pimennyksistä.

Kiinan keisari Wu Ding oli kauhuissaan. Tuohon aikaan Aurinkoa pidettiin keisarin ja keisarin vallan symbolina, joten täydellinen auringonpimennys merkitsi selkeää varoitusta. Ja tällä kertaa varoitus oli todella vakava, sillä Aurinko pysyi kätkössä peräti 6 minuuttia 25 sekuntia!

Keisarin täytyi siis tehdä jotakin pelastaakseen Auringon ja oman kunniansa. Hän ryhtyi kasvissyöjäksi ja suoritti ahkerasti kaikenlaisia rituaaleja. Niinpä hän pysyikin valtaistuimellaan vielä kymmenen vuotta, aina kuolemaansa asti.

Auringonpimennys vuonna 763 eaa.

Aurinko kumartui Assyriassa

Assyrian muinaisessa valtakunnassa Pohjois-Mesopotamiassa oli tapana, että kuningas kerran vuodessa lähti joukkoineen sotaretkelle. Kerran kuitenkin Ashur-danin ollessa kuninkaana puhkesi rutto ja sotaretki jouduttiin peruuttamaan. Lähteistä tiedetään, että pian sen jälkeen valtakunnassa syntyi kapina, joka kesti monta vuotta.

Historioitsijat olivat pitkään epätietoisia kapinan ajankohdasta, sillä sitä ei lähteissä kerrottu. Lähteet kuitenkin mainitsevat, että ”Aurinko kumartui” tiettynä ajankohtana ja että sen ja kapinan välillä oli yhteys.

Ilmaus saattaa viitata auringonpimennykseen, ja tähtieteilijät ovat laskeneet, että Assyrian yllä vuonna 763 eaa. nähtiin 5 minuuttia kestänyt pimennys. Näin muutkin palapelin osat loksahtavat kohdalleen.

Auringonpimennys vuonna 585 eaa.

Anatoliassa auringonpimennys lopetti sodan

Kreikkalainen historioitsija Herodotos kirjoitti meedialaisten ja lyydialaisten välisestä sodasta. Siinä oli kyseessä Anatolian hallinta ja sen lisäksi kosto. Meedialaisten kuningas Cyaxares oli eräänä päivänä pilkannut hänen alaisuudessaan työskenteleviä metsästäjiä, kun nämä palasivat metsältä tyhjin käsin. Kostoksi metsästäjät tappoivat kuninkaan pojan ja hakivat sen jälkeen suojaa lyydialaisten luota. Tämä oli Herodotoksen mukaan osasyy sodan puhkeamiseen.

Taistelut olivat kestäneet jo joitakin vuosia, kun 28. toukokuuta 585 eaa. tapahtui auringonpimennys. Molemmat sodan osapuolet tulkitsivat ilmiön jumalien merkiksi siitä, että sota tuli lopettaa. Niinpä kansat solmivat heti aselevon.

Herodotoksen kertomuksen todenperäisyyttä on myös epäilty. Kyseessä on voinut olla kuunpimennys, joka sattui heti sen jälkeen, kun osapuolet olivat valmistautuneet taisteluun täydenkuun hohteessa. Tuolloin Kuun pimeneminen on saattanut vaikuttaa yhtä selvältä jumalien viestiltä.

Auringonpimennys vuonna 33

Jerusalemin ihme

Teologit ja historioitsijat ovat pitkään kiistelleet Jeesuksen tarkasta syntymäajankohdasta ja etenkin hänen Jerusalemissa tapahtuneen ristiinnaulitsemisensa ajankohdasta.

”Jumalani! Jumalani! Miksi minut hylkäsit?” Jeesus huusi, ennen kuin hän veti viimeisen henkäyksensä ristillä. Nykyaikaisen tähtitieteen keinoin on mahdollista tutkia, mikä päivämäärä on ollut kyseessä. Raamatun kertomuksen mukaan nimittäin keskellä päivää lankesi pimeys ennen Jeesuksen viimeisiä sanoja.

Tiedetään, että Jerusalemissa tapahtui täydellinen auringonpimennys 24. marraskuuta vuonna 29. Se kesti minuutin ja 29 sekuntia. Huhtikuun 3. päivänä vuonna 33 kaupunkia koetteli jälleen pimeys – sillä kertaa 4 minuutin ja 6 sekunnin ajan. Viimeksi mainittu sopii Raamatun tapahtumiin paremmin, sillä sen vuodenaika osuu pääsiäisen tienoille, jolloin Jeesus oli Jerusalemissa ja päätyi ristile.

Auringonpimennys on jäänyt elämään kristillisessä perinteessä ihmeenä.

Auringonpimennykset vuosina 570 ja 632

Profeetan poika kuoli juuri ennen pimennystä

Entisaikoina oli tavallista tulkita hallitsijoiden syntymiä ja kuolemia suhteessa tähtitaivaan ilmiöihin. Näin tapahtui myös profeetta Muhammadin kohdalla. Kun hän oli perustanut uuden uskonnon, islamin, ihmiset alkoivat heti puhua, että vähän ennen hänen syntymäänsä vuonna 570 Medinassa tapahtunut auringonpimennys oli ennakoinut merkittävän profeetan tuloa maailmaan.

”Aurinko ja Kuu ovat lähtöisin Jumalasta, eivätkä ne pimenny jonkun ihmisen syntymän tai kuoleman vuoksi”, sanoi Muhammad.

Kun profeetan poika Ibrahim kuoli 22. tammikuuta 632, erikoinen luonnonilmiö toistui taas. Muutamia päiviä kuoleman jälkeen Aurinko pimeni, ja ihmiset uskoivat sen olleen merkki Jumalalta. Ihmiset pitäytyivät uskomuksessaan profeetan sanoista huolimatta.

Auringonpimennys vuonna 1869

Aurinko pelasti tutkijan hengen Alaskassa

George Davidson oli menestynyt yhdysvaltalainen geodeetti, maantieteilijä ja tähtitieteilijä. Hän oli perustanut ensimmäisen observatorion Kaliforniaan, ja hän oli erityisen kiinnostunut auringonpimennyksistä.

Vuonna 1869 Davidson johti pientä tutkimusretkikuntaa, jonka tehtävänä oli tarkkailla auringonpimennystä Alaskassa 7. elokuuta. Alaska oli tuohon aikaan vielä syrjäistä seutua. Suuri osa siitä oli tuntematonta, ja sen paikallinen väestö ei suhtautunut vieraisiin erityisen ystävällisesti.

Davidson lähti kuitenkin matkaan. Hän oli valinnut Chilkat-nimisen laakson Kaakkois-Alaskasta sopivimmaksi paikaksi ilmiön tarkkailuun. Siellä asui kuitenkin intiaaniheimo, jonka mukaan laakso oli saanut nimensäkin, ja heimo käyttäytyi hyvin uhkaavasti tutkimusretkikuntaa kohtaan.

Davidson uskaltautui kuitenkin julkisesti selittämään intiaaneille, että seuraavana päivänä tulee auringonpimennys, ja intiaanit antoivat hänelle mahdollisuuden jäädä. Kun Aurinko seuraavana päivänä pimeni, intiaanit pakenivat metsään ja Davidsonin retkikunta sai tehdä tieteellistä työtään rauhassa.

Jälkeenpäin Davidson kirjoitti olevansa täysin varma, että pimennyksen toteutuminen pelasti hänen elämänsä.

Auringonpimennys vuonna 1919

Reikä pilviverhossa varmisti Einsteinin kuuluisuuden

Kun auringonpimennyksen ajankohta lähestyi, brittiläinen tähtitieteilijä ja matemaatikko Arthur Eddington lähti Príncipen saarelle Afrikan länsirannikolle ilmiötä havainnoimaan. Hänellä oli tarkoituksenaan etenkin testata Albert Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa.

Odotettu päivä – 29. toukokuuta 1919 – koitti, mutta Eddingtonilla oli ongelma. Taivas oli pilvien peitossa, eikä Aurinkoa näkynyt. Pimennys kesti pitkään, peräti 6 minuuttia 51 sekuntia. Ensimmäiset kuusi minuuttia Eddington tuijotti epätoivoisena pilviin. Seitsemäntenä minuuttina tapahtui ihme: pilviverhoon ilmaantui reikä. Eddington näki pimennyksen ja sai otettua valokuvat.

Suhteellisuusteorian mukaan valo ei aina liiku suoraa linjaa pitkin vaan taittuu hieman painovoiman vaikutuksesta. Tämä auringonpimennys oli ihanteellinen tarkkojen mittausten tekemiseen, sillä juuri Auringon takana oli suuri Hyadien tähtijoukko. Auringon pimenemisen vuoksi kirkkaat tähdet olisivat näkyvissä, vaikka Aurinko oli korkealla taivaalla.

Kun Eddington sai analysoitua kuvansa, hän näki, että tähdistä tuleva valo kaartui hivenen, kun se ohitti Auringon. Näin toukokuun 29. päivästä 1919 tuli päivä, joka todisti Einsteinin teorian tältä osin paikkansapitäväksi.

Katso video Eddingtonin kokeesta, joka teki Einsteinista kuuluisan: