Mietitkö koskaan, mitä tapahtuisi, jos Aurinkokuntaamme ilmestyisi äkkiä yksi planeetta lisää?
Hyvin siinä ei kävisi. Se tuli selväksi, kun astrofyysikko Stephen Kane Kalifornian yliopistosta teki kokeen, jossa hän simuloi tilanteen, jossa Aurinkokuntaan ilmestyy uusi planeetta.
Tulos käy ilmi The Planetary Science Journal -lehden artikkelista, eikä se ole mukavaa luettavaa.
Vaikka tutkimus kuulostaakin harmittomalta ajatuskokeelta, mahdollinen uuden planeetan ilmaantuminen ei itse asiassa ole aivan tuulesta temmattu ajatus.
Linnunradalla on nimittäin miljardeja tähtiä, ja jokaista tähteä kiertää keskimäärin yksi planeetta.
Siksi tiedetään myös, että tähtijärjestelmiä on lukemattomia ja että mikään tuhansista tähän mennessä löydetyistä tähtijärjestelmistä ei ole aivan samanlainen kuin omamme.
Aurinkokunnassa ei esimerkiksi ole kivistä planeettaa, joka olisi monta kertaa omaa maapalloamme suurempi – eli niin kutsuttu supermaapallo.
Suurin tunnettu kiviplaneetta on Maa. Pienin kaasujättiläinen on Neptunus, joka on neljä kertaa leveämpi ja 17 kertaa painavampi kuin oma planeettamme. Niiden välissä ei ole yhtään planeettaa, mikä on itse asiassa uskomatonta.
"Muissa tähtijärjestelmissä on monia planeettoja suunnilleen tuossa samassa kokoluokassa", sanoo kokeen tehnyt astrofyysikko Stephen Kane lehdistötiedotteessa.
Uusi planeetta muuttaisi kaiken
Toinen ammottava aukko Aurinkokunnastamme löytyy Marsin ja Jupiterin välistä eli kiviplaneetan ja kaasuplaneetan väliltä, jossa asteroidivyöhyke venyy miljoonien kilometrien mittaiseksi.
"Planeettojen tutkijat toivovat usein, että noiden kahden planeetan väliltä löytyisi jotakin. Näyttää siltä, että siellä on ikään kuin hukkatilaa", Kane sanoo ja selventää, että tähtijärjestelmästämme "puuttuvat" kaksi planeettaa voisivat sisältää tärkeää tietoa Aurinkokunnan rakenteesta ja Maan kehityksestä.
Planeetat järjestyksessä
Aurinkokuntamme planeetat järjestyksessä Auringosta lukien:
- Merkurius – 57,91 miljoonaa kilometriä Auringosta.
- Venus – 108,940 miljoonaa kilometriä Auringosta.
- Maa – 149,6 miljoonaa kilometriä Auringosta.
- Mars – 227,9 miljoonaa kilometriä Auringosta.
- Jupiter – 778,5 miljoonaa kilometriä Auringosta.
- Saturnus – 1,4 miljardia kilometriä Auringosta.
- Uranus – 2,88 miljardia kilometriä Auringosta.
- Neptunus – 4,5 miljardia kilometriä Auringosta.
Planeettojen etäisyys Aurinkoon vaihtelee, koska niiden radat eivät ole ympyrän muotoisia vaan pikemminkin soikeita. Yllä annetut etäisyydet ovat keskimääräisiä etäisyyksiä.
Kane teki tietokonesimulaation mahdollisesta planeetasta Marsin ja Jupiterin välillä. Hän kokeili määrittää planeetalle erilaisia massoja ja havaitsi, että uuden planeetan massa vaikuttaisi merkittävästi muiden planeettojen kiertoratoihin.
Tulos oli nykyisen Aurinkokuntamme kannalta katastrofi.
"Keksitty planeetta tönäisisi Jupiterin radaltaan, mikä taas vaikuttaisi kaikkeen muuhun", tutkija kertaa.
Suuri vaikutus planeettojen kiertoratoihin
Jupiterin massa on 318 kertaa Maan massaa suurempi ja paljon suurempi kuin muiden planeettojen massat yhteensä. Kane kertoo, että jos supermaapallo, ohi kulkeva tähti tai mikä tahansa muu taivaankappale häiritsisi Jupiteria, se vaikuttaisi merkittävästi kaikkiin muihinkin planeettoihin.
Keksitty supermaapallo voisi sen massasta ja sijainnista riippuen tönäistä Merkuriuksen, Venuksen ja Maan ulos Aurinkokunnasta. Uusi planeetta voisi myös häiritä Uranuksen ja Neptunuksen kiertoratoja ja singota nekin ulkoavaruuteen.
Jos supermaapallo muuttaisi Maan kiertoradan muotoa, sininen planeettamme muuttuisi vähemmän asuttavaksi kuin mitä se nyt on, mikä taas saattaisi tietää kaiken elämän loppua maapallolla.
Tämän vuoksi ajatuskoe on saanut fyysikon arvostamaan uudella tavalla sitä herkkää tasapainoa, joka Aurinkoa kiertävien planeettojen välillä vallitsee.
"Aurinkokunta toimii kuin herkin koneisto. Jos sinne heittää lisää osia sekaan, tasapaino järkkyy pahan kerran", Kane toteaa.