Pinnan heilahduksista on välittänyt tietoa SOHO-avaruusobservatorio, joka on kiertänyt Aurinkoa vuodesta 1996 noin 1,5 miljoonaa kilometriä lähempänä kuin Maa. Lyhyemmän välimatkan ansiosta SOHO pystyy näkemään Auringon sisäiset ääniaallot.
Aurinko surisee
Ääntä ei kuulla, koska ääniaallot eivät kulje harva-aineisessa avaruudessa. Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston tähtitieteilijät ovat kuitenkin selvittäneet SOHOn tekemien mittausten pohjalta, miltä Aurinko kuulostaa.
Taajuudeltaan ääni sijoittuu ihmisen kuuloalueen ulkopuolelle. Jotta ääni voitaisiin erottaa, sen taajuus kasvatettiin 42 000-kertaiseksi. Näin 40 vuorokauden pituisen värähtelyn kestoksi saatiin muutama sekunti. Tuloksena oli voimakkuudeltaan vaihteleva matala surina.
Tutkimalla ääniaaltoja voidaan tarkentaa kuvaa Auringon sisäosista samalla tavalla kuin geologiassa luodataan Maan rakennetta seismisten aaltojen avulla.
Auringon plasmavirtaukset voivat lisäksi auttaa ennustamaan Auringon roihu- ja massapurkauksia, jotka saattavat aiheuttaa Maassa vakavia magneettihäiriöitä.