Kvasaarin synnyttää galaksin ytimessä oleva supermassiivinen musta aukko, joka imee valtavalla voimalla itseensä kaasua ympäriltään. Mustaan aukkoon syöksyvien kaasuhiukkasten välille syntyy hankausta, joka saa kaasuvirran kuumenemaan miljoonia asteita.
Lopulta kaasuhiukkaset kuumenevat niin paljon, että iso osa niiden massasta muuttuu säteilyksi. Tuloksena on räjähdysmäinen valoryöppy, joka on usein kirkkaampi kuin koko ympäröivän galaksien kaikkien tähtien valo yhteensä.
Kosminen kolari sytyttää kvasaarin
Brittitutkijat kävivät läpi Isaac Newton -teleskoopin kuvia 48 kvasaarista, jotka sijaitsevat enintään 3,5 miljardin valovuoden päässä Maasta, ja vertasivat niitä kuviin reilusta sadasta galaksista, joissa ei ole kvasaaria.
Kävi ilmi, että kvasaarigalaksien ulkolaidoilla oli jotakin, jota tutkijat kutsuvat vääristyneiksi rakenteiksi.
Tutkijat päättelivät oudot rakenteet jäljiksi galaksien välisistä törmäyksistä. He laskivat, että kvasaarigalaksit kolaroivat naapuriensa kanssa kolme kertaa niin todennäköisesti kuin muut galaksit ja juuri nämä yhteentörmäykset ajavat lisää kaasua ytimen mustaan aukkoon ja sytyttävät kvasaarin.
Tutkijat tiesivät entuudestaan, että kvasaarien valo syntyy mustaan aukkoon imeytyvien kaasuhiukkasten hankauksesta.
Uutta tutkimuksessa oli kuitenkin se, että galaksien törmäyksillä näyttää olevan ratkaiseva merkitys kaasun ajautumiselle ytimen mustaan aukkoon.
Tutkijat pitävät havaintoaan tärkeänä siksi, että se auttaa ymmärtämään kvasaarien syntyä ja toimintaa. Kaukaiset kvasaarit myös valottavat maailmankaikkeuden varhaisia vaiheita.
”Kvasaarit ovat keskeisessä asemassa, kun yritämme ymmärtää maailmankaikkeuden menneisyyttä ja ehkä myös Linnunradan tulevaisuutta”, Hertfordshiren yliopiston tutkija Jonny Pierce kertoo tutkimusryhmän lehdistötiedotteessa.