Universumi eli maailmankaikkeus on käsite, joka kattaa koko fyysisen maailmamme. Sen arvellaan olevan noin 13,7 miljardin vuoden ikäinen, ja se on alkuräjähdyksestä alkaen jatkuvasti laajentunut. Kaiken kattava universumi on niin vaikeasti ymmärrettävä ilmiö, että fyysikoiden ja tähtitieteilijöiden kuvaukset universumin koostumuksesta ja rakenteesta ovat aina yksinkertaistettuja versioita todellisuudesta. Opi lisää universumista tällä sivustolla, minne olemme koonneet teorioita niin kosmoksen syntyvaiheista kuin salaperäisestä pimeästä energiasta ja universumin viimeisistä hetkistäkin.
Universumi koostuu planeetoista, sellaisista kuin oma Maa-planeettamme, jotka kiertävät tähteä, kuten Aurinkoa, joka taas miljoonien muiden tähtien kanssa kiertää kierteisgalaksien, kuten Linnunradan, keskusta. Galaksit taas muodostavat galaksijoukkoja ja galaksijoukot superjoukkoja.
Tämä hierarkia, johon kuuluu planeettoja, tähtiä, galakseja, galaksijoukkoja ja superjoukkoja, on tyypillinen universumin rakenne. Siis sen osan universumista, jonka voimme nähdä.
Todellisuudessa se osa avaruudesta, jonka voimme nähdä, eli tähdet, planeetat, galaksit ja tähtisumut, muodostaa ainoastaan 4 % koko universumista. Loppu koostuu pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta. Pimeä aine täyttää universumista 23 % ja pimeä energia 73 %. Vielä ei tiedetä, mistä ne koostuvat, ja siksi niitä kutsutaankin pimeiksi. Pimeän energian arvellaan olevan syy universumin laajenemiseen, joka tapahtuu yhä kiihtyvällä nopeudella. Pimeä aine taas tähtitieteilijöiden oletusten mukaan tuottaa painovoimaa. Kun mitataan kaukaisista galakseista lähtenyttä valoa, se osoittautuu Maata kohti tullessaan taipuvan odotettua enemmän. Valon matkallaan ohittamien galaksien painovoima on liian vähäinen selittääkseen valon mitatun taipumisen. Siksi arvellaan, että puuttuvan painovoiman taustalla on juuri pimeä aine.
Tähtitieteilijät ovat vuosia pohtineet, esiintyykö elämää avaruudessa Maan ulkopuolella. Galaksissamme on noin 300 miljardia tähteä, ja niistä monien ympärillä kiertää planeettoja. Planeetoilla pitää kuitenkin vallita juuri oikeat olosuhteet, jotta elämää voi syntyä. Nestemäinen vesi on tärkein tekijä elämän synnylle. Jotta vettä voi esiintyä nestemäisessä muodossa, keskimääräisen lämpötilan pitää olla nollan ja 100 asteen välillä kaasukehän paineesta riippuen. Planeetan etäisyys keskustähteensä ei siis saa olla liian suuri eikä liian pieni, vaan sen pitää kiertää juuri elinkelpoisella vyöhykkeellä. Kaasukehän pitää lisäksi kyetä pidättämään planeetan lämpöä niin, että yön ja päivän lämpötilaerot eivät ole liian suuria. Parhaita ehdokkaita Maan ulkopuolisen elämän esiintymiselle ovat Mars, Jupiterin Europa-kuu sekä Saturnuksen Enceladus-kuu.
