Tulevaisuudessa voidaan asua taloissa, jotka on rakennettu ihmisten virtsasta.
Eteläafrikkalaisessa Kapkaupungin yliopistossa on kehitetty kaksivaiheinen prosessi, jolla voidaan ottaa kierrätykseen virtsan aineosia.
Eteläafrikkalaisen Kapkaupungin yliopiston tutkijat esittelevät lähes hiilidioksidineutraaleja virtsatiiliä.
Ensin erotetaan fosfori, jota käytetään lannoitteissa. Sitten loppuun sekoitetaan hiekkaa ja ureaasi-entsyymiä tuottavia bakteereja.
Urea eli virtsa-aine hajoaa entsymaattisesti, ja muodostuu kalsiumkarbonaattia, josta esimerkiksi kananmunan kuori enimmäkseen rakentuu. Kalsiumkarbonaatti toimii sementin kaltaisena hiekkaa sitovana aineena, joten lopputulos on luja rakennuskivi.
Virtsatiilet valmistetaan huoneenlämmössä, eikä tuotantoprosessista vapaudu hiilidioksidia.
Rakennuskivien lujuutta voidaan säädellä
Tiilethän valmistetaan yleensä hiekasta ja savesta kuivaamalla ja polttamalla tyypillisesti noin 1 000 asteen lämpötilassa. Polttomenetelmä vaatii paljon energiaa, mikä taas aiheuttaa valtavat hiilidioksidipäästöt. Virtsatiiliä voidaan sen sijaan saada aikaan paljon pienemmillä panoksilla.
Virtsaan perustuvien rakennuskivien etuihin kuuluu myös se, että niiden lujuutta on helppo säädellä. Lujuus kasvaa nimittäin sitä mukaa kuin bakteerien toiminta-aika pitenee.
Yhteen tiileen tarvitaan noin 35 litraa virtsaa. Määrä vastaa suunnilleen sataa virtsarakon tyhjennyskertaa.
Lisäksi menetelmä voi mahdollistaa virtsan kierrätettävien aineiden, kuten typen ja kaliumin, talteenoton taloudellisesti kannattavasti.
Vaikka virtsan osuus kotitalouksien jätevesistä on alle prosentti, siitä on peräisin 80 prosenttia typestä ja 63 prosenttia kaliumista.