Mullistavaa materiaalissa on se, että se on valmistettu kalan perkausjätteistä, jotka yleensä heitetään pois. Kalvon pääraaka-aineena toimivat kalojen ja muiden merieläinten sisäelinten, veren, nahkan ja suomujen proteiinit.
Kun perkausjätteiden proteiinit yhdistetään merissä suurina määrinä kasvavista punalevistä saatavalla sidosaineella, tuloksena syntyy joustavaa ja lujaa muovia.
Vähemmän energiaa kuluttava vaihtoehto muoville
MarinaTexin tuotanto ei vaadi niin paljon energiaa kuin muiden vastaavien muovimateriaalien. Joitakin muoveja valmistetaan yli 150 asteeen lämpötilassa. MarinaTexiä voidaan valmistaa alle 100 asteen lämpötilassa.
Vuonna 2050 merissä on enemmän muovia kuin kaloja. Osa saasteesta voidaan poistaa laajoilla puhdistushankkeilla, kuten The Ocean Cleanupilla. Tämä ei kuitenkaan ratkaise perusongelmaa: liian suuri osa käytetystä muovista päätyy luontoon. Maapallon ekosysteemien suojelemiseksi kehitetään siksi kiivaasti vaihtoehtoisia materiaaleja.
Kuten Hughes itse toteaa The Guardian -lehdelle:
“Muovi on hieno materiaali, ja me muotoilijat ja insinöörit olemme siksi tulleet siitä liian riippuvaiseksi. Ei kuitenkaan ole mitään järkeä siinä, että käytämme muovia – äärimmäisen kestävää materiaalia – tuotteissa, joiden elinikä on alle päivän.”
Yhdestä turskasta saadaan 1 400 kauppakassia
Hughes ei silti alkanut kehittää MarinaTexiä edellä mainitusta syystä.
Hän oli kuullut, että pelkästään Britanniassa syntyy joka vuosi yli 172 000 tonnia kalan perkausjätettä. Koko maailmassa kalajätteen kokonaismäärä kohoaa liki 50 miljoonaan tonniin.
Vain yhden turskan perkeistä Hughes voi tuottaa 1 400 MarinaTex-pussia, jotka ovat vielä kestävämpiä kuin tavalliset kaupan muovikassit.
James Dyson Awardin palkintosummalla Hughes kehittää nyt materiaalia edelleen ja toivoo löytävänsä kumppaneita, joiden avulla MarinaTexiä voidaan alkaa valmistaa jo vuonna 2021.