Tutkijat etsivät kiivaasti ratkaisuja maailmanlaajuiseen jätekriisiin. Yksi ratkaisu voisi olla jättijauhomato, jota kutsutaan myös supertoukaksi. Näitä jauhopukin toukkia käytetään yleisesti matelijoiden ja muiden lemmikkien ravintona.
Tutkijaryhmä Queenslandin yliopistosta Australiasta on havainnut, että jättijauhomato voi pysyä elossa syömällä yksinomaan polystyreeniä eli styroxia. Polystyreeniä käytetään muun muassa pakkauksissa ja kylmälaukuissa sekä rakennuksien eristeissä.
Polystyreeni on vaikeasti hajoava. Se rikkoontuu helposti, ja sitä päätyy usein meriin tai kaatopaikoille.
Jättijauhomato tuottaa erityistä entsyymiä, joka hajottaa polystyreeniä. Tutkijat yrittävät nyt valmistaa jauhomatojen entsyymiä keinotekoisesti.
Yksi tavoite elämässä
Jättijauhomadolla on yksi ainoa tavoite elämässään: sen pitää kerätä mahdollisimman paljon painoa, jotta siitä voi kehittyä uusi pimikkökuoriainen Zophobas morio.
Australialaistutkijat ovat laboratorio-olosuhteissa havainneet, että muodonmuutos toukasta kuoriaiseksi onnistuu 66,7 prosentissa tapauksista, joissa toukille on syötetty ainoastaan polystyreeniä.
Toisin sanoen pimikkökuoriaisen toukista eli jättijauhomadoista voi kehittyä ainutlaatuisia roskanhajottajia. Ne voivat auttaa hajottamaan aineita, joiden polttaminen aiheuttaisi ilmaston lämpenemistä kiihdyttäviä päästöjä.
Pimikkökuoriaisen (Zophobas morio) toukat tunnetaan paremmin jättijauhomatoina tai supermatoina. Jättijauhomadot ovat yleistä lemmikkien ravintoa samoin kuin jauhomadot, jotka ovat jauhopukin (Tenebrio molitor) toukkia.
Tutkijat kaavailevat jättimäisiä matoviljelmiä
Luonnossa pimikkökuoriaisen toukat eli jättijauhomadot elävät lahoissa puissa, lehdissä ja eläinten raadoissa.
Kun jättijauhomato syö ravintoa, sen ruuansulatuselimistössä erittyy tiettyä entsyymiä. Sama ilmiö tapahtuu, kun tämä supermato ahmii polystyreeniä.
Tutkijoiden mukaan yksi mahdollisuus olisi perustaa jättimäisiä matoviljelmiä. Niissä eläisi miljoonia jättijauhomatoja, joita ruokittaisiin polystyreenillä.
Taloudellisempi ratkaisu olisi kuitenkin se, että löydettäisiin synteettinen tapa valmistaa madon ruuansulatusentsyymiä.
Kun sitten tätä erikoisvalmisteista entsyymikoktailia kaadettaisiin polystyreenijätteen päälle, jäte saataisiin hajoamaan biologisesti.
Sen jälkeen mikrobit voisivat muuttaa hajotetun polystyreenin biomuoviksi.