Milloin Kuollutmeri kuoli?

Kuollutmeri on ollut – lähes – eloton suolajärvi todennäköisesti ainakin 14 000 vuotta. Sen vesi muuttui myrkylliseksi kaloille ja muille eläimille, kun Jordanjoen laaksossa ollut Lisanjärveksi kutsuttu suolavesiallas kuivui niin, että vettä jäi vain sen syvimpään kohtaan. Jotkut tutkijat pitävät tosin mahdollisena, että järveen tuli uutta elämää 5 000 vuotta sitten, kun sen vedenpinta nousi jopa sata metriä ja samalla suolapitoisuus väheni. Nykyisin Kuolluttamerta täyttää paksu suolaliuos, jossa syvimmissä kohdissa on jopa 340 grammaa suolaa litraa kohti. Meriveden suolapitoisuus on yleensä vain kymmenesosa siitä. Litra Kuolleenmeren vettä painaa 1 240 grammaa. Suolaisempaa vettä esiintyy luonnossa vain Djiboutin Assaljärvessä Itä-Afrikassa. Sen suolapitoisuus voi nousta 400 grammaan litraa kohti. Kuolluttamerta sanotaan mereksi sen suolaisuuden vuoksi ja kuolleeksi, koska sen vesi tappaa useimmat eläimet. Kalat, joita Jordanjoen vesi tuo Kuolleeseenmereen, kuolevat hyvin pian. Aivan eloton se ei silti ole. Tietyt äärioloihin sopeutuneet bakteerit ovat vakiasuk- kaita, ja kun sateet laimentavat pintavesiä, niissä voi kausittain esiintyä leviä. Vuosina 1980 ja 1992 punaista väriainetta tuottavat Dunaliella-levät runsastuivat talvisateiden jälkeen siinä määrin, että lähes koko järvi muuttui punaiseksi. Levät selviävät äärimmäisestä suolapitoisuudesta tuottamalla runsaasti glyserolia, joka estää suolaa tunkeutumasta soluihin. Kuolleenmeren vedellä ja pohjamudalla on uskottu olevan terveyttä edistäviä ominaisuuksia, ja sieltä saatavia suoloja käytetään edelleen kosmetiikkatuotteissa. Faraoiden Egyptiin tuotiin Kuolleeltamereltä mineraaleja palsamointiin ja kaliumkarbonaattia eli potaskaa lannoitteeksi.