Aikoinaan Aral oli maailman neljänneksi suurin järvi. Sen alkuperäinen pinta-ala oli noin 68?000 neliökilometriä. Nykyisin sen koko on enää kymmenen prosenttia tästä. Muutos käynnistyi, kun järveen laskevan veden määrä väheni merkittävästi.
Araljärvi sijaitsee Keski-Aasiassa Kazakstanissa keskellä aroja ja aavikoita. Järvi on laskujoeton, mutta siihen tuovat vettä Syrdarja- ja Amudarjajoet.
1960-luvulla Neuvostoliitossa luotiin mittava keinokasteluohjelma, jonka tavoitteena oli muuttaa Keski-Aasian aavikot viljelymaaksi. Kun jokien vettä alettiin ohjata kastelukanaviin, Araliin vuosittain virtaavan veden määrä pieneni 25:stä alle viiteen kuutiokilometriin.
Koska Aral oli jo alun perin matala ja siitä haihtui jatkuvasti paljon vettä, se jakaantui kuivuessaan eteläiseen ja pohjoiseen altaaseen.
Järven pelastamiseksi rakennettiin joitakin vuosia sitten pato, joka kokoaa kaiken valumaveden pohjoiseen altaaseen. Pato valmistui vuonna 2005, ja se onkin kohentanut jonkin verran pohjoisaltaan tilaa. Eteläistä allasta tuskin saadaan enää elpymään.
