Araljärvestä jäljellä vain puolet

Keski-Aasiassa Kazakstanissa ja Uzbekistanissa sijaitseva Araljärvi oli aikoinaan maailman neljänneksi suurin järvi. Sen pinta-ala on sittemmin kutistunut puoleen ja vesimäärä neljäsosaan. Paikoin rantaviiva on vetäytynyt jopa 75 kilometriä, ja koko järvialueen ekosysteemi on täysin muuttunut. Katastrofi johtuu 1960-luvulla aloitetuista keinokasteluhankkeista. Tuolloin alueella tehostettiin puuvillanviljelyä, joka vaatii suuria määriä vettä. Vesihuollon järjestämiseksi rakennettiin mittava kanavajärjestelmä, johon vettä johdettiin alueen kahdesta suuresta joesta Amudarjasta ja Syrdarjasta. Vettä on kulutettu niin paljon, että Araljärveen laskevat joet ovat lähes kuivuneet. Osaa kanavista ei ole katettu, joten vettä haihtuu myös paljon ilmaan. Lisäksi yksi pääkanavista johdettiin Araljärven sijasta Kaspianmereen. Kun järvialueen vesimäärä väheni huomattavasti, myös ilmasto alkoi muuttua: kesällä oli hehkuvan kuumaa, talvella jääkylmää. Myös tuulet voimistuivat, ja niiden mukana kulkeutui paljon ympäristömyrkkyjä, jotka ovat aiheuttaneet mm. lapsikuolleisuutta. Kun vesijättömaat muuttuivat aavikoiksi, monet eläinlajit katosivat. Maailmanpankki on päättänyt rahoittaa vuoden 2002 lopulla aloitettua patohanketta, jolla Araljärvi yritetään saada täyttymään uudelleen.