Raportin laatineet tutkijat keräsivät vuonna 2022 näytteitä ja kartoittivat valikoituja kivimuodostelmia jättimäisen vajonneen tulivuorikraatterin ympäriltä.
Analyyseissä löytyi merkkejä siitä, että kyseessä ei ehkä ollutkaan yksi purkaus, vaan pikemminkin sarja purkauksia, jotka nopeasti toinen toisensa perään tupruttivat materiaalia Maan tulikuumasta sisuksesta.
”On aina tiedetty, että geologisia kerrostumia on ainakin kaksi, ja oletettiin, että niiden välillä oli vain vähän tai ei lainkaan aikaeroa”, selittää Michael Poland Yellowstonen tulivuoriobservatoriosta LiveScience-tiedejulkaisulle.
”Nyt uskomme, että kerrostumia on useampia. Emme vain ole varmoja siitä, kuinka pitkä aikaero oli, jos sitä ylipäätään oli", Poland jatkaa.
Riski on minimaalinen
Vuonna 2020 Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksessa havaittiin, että myös supertulivuoren ensimmäinen purkaus 2,1 miljoonaa vuotta sitten tapahtui useissa vaiheissa.
Itse purkaus työnsi ilmaan yli kaksi kertaa niin paljon tuliperäistä ainesta kuin viimeisin purkaus, ja alueen kivien analyysit viittaavat siihen, että tuolloin tapahtui kolme erillistä purkausta. Ensimmäisen ja toisen välillä kului ilmeisesti viikkoja tai kuukausia, ja toisen ja kolmannen ero oli vuodesta useisiin vuosikymmeniin.
Supertulivuorille on luonteenomaista muun muassa se, että ne voivat singota vähintään 1 000 kuutiokilometriä ainesta yksittäisen purkauksen aikana. Onneksi tutkijat arvioivat purkauksen riskin 21. vuosisadan aikana minimaaliseksi.
Yhdysvaltalaistutkijat arvelevat nyt tietävänsä myös enemmän siitä, mitä voi tapahtua, jos jätti herää elämään. Viimeisin purkaus näyttää nimittäin noudattaneen samaa mallia kuin ensimmäinen.
”Suuret kraattereita muodostavat purkaukset eivät ehkä ole Yellowstonessa ainutkertaisia tapahtumia, vaan niillä on useita vaiheita”, Michael Poland kertoo LiveSciencelle.
Seuraavaksi tutkitaan vielä yksityiskohtaisemmin tuliperäisiä näytteitä. Ehkä tutkijat pääsevät perille siitä, mikä tarkalleen laukaisi 631 000 vuotta sitten tapahtuneen purkauksen.