Miksi korkeimmat vuoret sijaitsevat Himalajalla?

Himalajan vuoristo on poimuttunut Intian niemimaan ja Tiibetin ylängön rajakohtaan geologisessa prosessissa, jossa Intian ja Euraasian laatat ovat törmänneet toisiinsa ilman, että kumpikaan olisi antanut periksi ja painunut toisensa alle. Himalaja on verrattain nuori poimuvuoristo. Intian laatta on siirtynyt pohjoisemmaksi 70–80 miljoonan vuoden ajan. Ensi kosketuksen Euraasian laattaan se sai noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Nuoruus on tärkein syy siihen, että Himalajan huiput ovat niin korkeita kuin ne nykyään ovat. Koska Intian laatta puskee yhä Euraasian laattaa päin noin viiden sentin vuosivauhtia, Himalajan kaikki 14 yli 8 000 metrin korkuista vuorta jatkavat kasvuaan ympäristön voimakkaasta eroosiosta eli kulumisesta huolimatta. Kasvunopeus ei tosin ole päätä huimaava, sillä geologisten tutkimusten mukaan se on viiden millimetrin luokkaa vuodessa. Luonnollinen eroosio, johon vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa tuuli ja vesi, nakertaa vuorista kahdesta kolmeen millimetriin joka vuosi. Siten Himalajan vuorten vuotuiseksi nettokasvuksi jää vain pari millimetriä. Muutoksen toteaminen on vaikeaa lyhyellä aikavälillä, mutta suuntaus on selvä. Suuretkin vuoristot voivat kulua käytännössä kokonaan. Hyvä esimerkki ovat Karelidit. Tästä Itä-Suomesta Länsi-Lappiin ulottuneesta muinaisesta vuoristosta on nykyään jäljellä vain joukko tuntureita ja vaaroja.