Kevätpäiväntasaus

Kevätpäiväntasaus heittää hyvästit talvelle

Keskiviikkona 20. maaliskuuta on kevätpäiväntasaus, joka on merkki keväästä ja kesästä. Ajankohta, jolloin päivän ja yön sanotaan olevan yhtä pitkät samoin kuin syyspäiväntasauksessa, on yksi neljän vuodenaikamme kulmakivistä.

Shutterstock

Kevätpäiväntasaus tuo kevään

Kevät on puhkeavia lehtiä, laulavia lintuja, valoisia iltoja – ja tärkeä tähtitieteen kulmakivi. Silloin nimittäin Aurinko on aivan kohtisuorassa Maan päiväntasaajan yllä.

Ajankohtaa kutsutaan kevätpäiväntasaukseksi, ja vuonna 2019 se osuu keskiviikoksi 20. päiväksi maaliskuuta. Tarkalleen sanottuna kellonajalle 23.58 Suomen aikaa.

Siten talvi on virallisesti ohi ja tähtitieteen näkökulmasta on siirrytty kevääseen, joka kestää kesäpäivänseisaukseen, 21. kesäkuuta kello 18.54, saakka. Kesää kestää syyspäiväntasaukseen, ja syksyä taas talvipäivänseisaukseen.

Nämä neljä astronomista kulmakiveä jaksottavat siis vuodenaikojen vaihtelua.

syyspäiväntasaus

Vuosi jakautuu neljään osaan, joiden rajapyykkeinä ovat 1. Kevätpäiväntasaus (20. maaliskuuta). 2. Kesäpäivänseisaus (21. kesäkuuta). 3. Syyspäiväntasaus (23. syyskuuta). 4. Talvipäivänseisaus (22. joulukuuta).

Tasauspäivänä päivä ja yö eivät ole yhtä pitkiä

Tasauspäivästä puhuttaessa mainitaan usein, että päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Se ei kuitenkaan aivan tarkkaan ottaen pidä paikkaansa, sillä yhtä pitkän päivän ja yön hetki osuu aina hieman tasauspäivän jälkeen. Jos katsoo almanakasta tarkasti, huomaa kuitenkin, että myös 20. maaliskuuta päivä on pidempi kuin yö. Siihen vaikuttaa kaksi asiaa.

Jos katsoo almanakasta tarkasti, huomaa kuitenkin, että myös 20. maaliskuuta päivä on pidempi kuin yö. Siihen vaikuttaa kaksi asiaa.

Ensinnäkin tähtitieteellisen määritelmän mukaan Aurinko on noussut, kun auringonkiekon keskiosa on horisontin yläpuolella. Tasauspäiväkin on määritelmän mukaan se hetki, kun Auringon keskusta ohittaa taivaan ekvaattorin. Arkikielessä auringonnousu on kuitenkin se hetki, kun Aurinko kurkistaa horisontista, ja auringonlasku se, kun Aurinko painuu horisontin taakse. Tämän määritelmäeron vuoksi päivä on muutaman minuutin pidempi.

Toiseksi Maan ilmakehä taittuu, kun Aurinko on aivan horisontin alapuolella. Siksi näyttää siltä, että Aurinko on hieman korkeammalla taivaalla kuin se todellisuudessa on. Toisin sanoen täällä pohjoisessa Aurinko näkyy noin neljä minuuttia ennen auringonnousua ja neljä minuuttia auringonlaskun jälkeen.

Kevätpäivänseisaus ennakoi kesää

Vaikka tasauspäivät eivät ihan olekaan tasauspäiviä, niihin liittyy monta seikkaa, jotka tekevät niistä erityisiä.

Tasauspäivät ovat ne kaksi päivää vuodessa, jolloin Aurinko nousee suoraan idästä ja laskee suoraan länteen. Ja ainoastaan tasauspäivinä henkilö, joka seisoo täsmälleen päiväntasaajalla, voi nähdä, miten Aurinko kulkee hänen päänsä yli. Pohjoisnavalla kevätpäiväntasaus aloittaa kuuden kuukauden valoisan ajan, jolloin Aurinko ei laske lainkaan, kun taas etelänavalla alkaa kuusi kuukautta kestävä pimeys.

Toisin kuin voisi olettaa, vuodenaikojen vaihtelu ei johdu siitä, miten lähellä Aurinkoa Maa kulkee ellipsinmuotoisella radallaan. Syynä vuodenaikojen vaihteluun on nimittäin se, että Maa on noin 23,5 astetta kallellaan. Kallistuksen vuoksi pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko osoittavat vuoronperään kohti Aurinkoa sillä aikaa, kun Maa kiertää radallaan kerran Auringon ympäri.

Pohjoisilla ja eteläisillä leveysasteilla päivän pituus ja Auringon paikka taivaalla vaihtelevat niin paljon, että meillä on neljä vuodenaikaa. Tropiikissa vuodenaikoja on vain kaksi.

Asia selviää tästä videopätkästä:

Kevätpäiväntasaus ei osu aina samaksi päiväksi

Kevätpäiväntasaus saattaa osua maaliskuun 20. päiväksi tai seuraavaksi päiväksi. Samoin syyspäiväntasaus voi olla joko 22. tai 23. syyskuuta.

Vuodessa ei nimittäin ole täsmällistä määrää vuorokausia, vaan noin 365 ja yksi neljäsosa vuorokautta. Tätä epätarkkuutta ei oteta kolmena vuonna huomioon, mutta joka neljäs vuosi vuoden päiviin lisätään karkauspäivä. Siksi tasausten ja seisausten ajankohdat siirtyvät ensin kolmena vuotena kuusi tuntia eteenpäin ja neljäntenä vuotena eli karkausvuotena 18 tuntia taaksepäin.

Paavi Gregorius XIII:n määräyksestä katolisissa maissa otettiin käyttöön greoriaaninen kalenteri vuonna 1582. Ruotsissa ja Suomessa uuteen ajanlaskuun siirryttiin 1753. Paavin määräyksestä sadalla jaolliset vuodet, esimerkiksi 1700 tai 1800, eivät ole karkausvuosia, paitsi jos sadalla jaollinen vuosi on samalla jaollinen 400:lla.

Näistä määräyksistä syntyi kalenterivuosi, jossa on 365,2425 vuorokautta. Siinä otetaan huomioon se, että Maasta tarkkailtuna Auringon kierros taivaalla kestää 365,24219 vuorokautta.

Käytössä oleva ajanlasku on siis niin lähellä todellisuutta, että vuodenajat pysyvät hyvin paikoillaan.

Haluatko tietää lisää vuodenajoista ja säästä?

Miten syysmyrskyt syntyvät? Miksi sade tulee pisaroina? Voivatko sateenkaaren värit olla päälaellaan? Lue säästä ja ilmastosta teemasivulta.

Voit myös lukea lisää vuodenajoista ja niiden vaihtumisesta.

Lue myös:

Vuodenajat

Kysy meiltä: Mistä vuodenajat johtuvat?

3 minuuttia
Kevätpäiväntasaus
Vuodenajat

SE ON SITTEN KEVÄT: Tervetuloa valo ja lämpö

4 minuuttia
Vuodenajat

VUODEN LYHIN PÄIVÄ: Pohjoinen pallonpuolisko piilottelee Auringolta

2 minuuttia

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!