Milloin on syyspäiväntasaus?
Syksyyn liittyy ruska, lämmin kaakao, pimeät illat – ja tärkeä astronominen tapahtuma.
Syyspäiväntasauksena Aurinko on täsmälleen Maan päiväntasaajan yläpuolella.
Syyspäiväntasaus vuonna 2023 on lauantaina 23. syyskuuta – täsmälleen kello 9.50 Suomen aikaa.
Kesä on siis virallisesti loppunut ja tähtitieteellisen määritelmän mukaan syksy on alkanut. Syksy kestää talvipäivänseisaukseen, joka on 22. joulukuuta 2023 kello 5.27 Suomen aikaa. Talvi puolestaan loppuu kevätpäiväntasaukseen, jonka jälkeen kevät jatkuu kesäpäivänseisaukseen.
Näin tasaus- ja seisauspäivät rytmittävät vuodenaikojen vaihtumista.
Vuosi jakautuu neljään osaan, joiden rajapyykkeinä ovat: 1. Kevätpäiväntasaus (20. tai 21. maaliskuuta). 2. Kesäpäivänseisaus (20. tai 21. kesäkuuta). 3. Syyspäiväntasaus (22. tai 23. syyskuuta). 4. Talvipäivänseisaus (21. tai 22. joulukuuta).
Mikä on tasauspäivä?
Tasauspäivänä päivä ja yö eivät ole yhtä pitkiä
Tasauspäivästä puhuttaessa mainitaan usein, että päivä ja yö ovat yhtä pitkiä.
Se ei kuitenkaan aivan tarkkaan ottaen pidä paikkaansa, sillä yhtä pitkän päivän ja yön hetki osuu aina hieman ennen kevätpäiväntasausta ja hieman syyspäiväntasauksen jälkeen.
Almanakka kertoo, että 23. syyskuuta päivä on useita minuutteja pidempi kuin yö. Tämä johtuu kahdesta seikasta.
Ensinnäkin tähtitieteellisen määritelmän mukaan Aurinko on noussut, kun auringonkiekon keskiosa on horisontin yläpuolella. Tasauspäiväkin on määritelmän mukaan se hetki, kun Auringon keskusta ohittaa taivaan ekvaattorin.
Arkikielessä auringonnousu on kuitenkin se hetki, kun Aurinko kurkistaa horisontista, ja auringonlasku se, kun Aurinko painuu horisontin taakse. Tämän määritelmäeron vuoksi päivä on muutaman minuutin pidempi.
Toiseksi Maan ilmakehä taittuu, kun Aurinko on aivan horisontin alapuolella. Siksi näyttää siltä, että Aurinko on hieman korkeammalla taivaalla kuin se todellisuudessa on.
Toisin sanoen täällä pohjoisessa Aurinko näkyy noin neljä minuuttia ennen auringonnousua ja neljä minuuttia auringonlaskun jälkeen.
Lue myös: Viisi faktaa kesäajasta
Mikä on syyspäiväntasaus?
Syyspäiväntasaus enteilee talvea
Vaikka tasauspäivät eivät ihan olekaan tasauspäiviä, niihin liittyy monta seikkaa, jotka tekevät niistä erityisiä.
Tasauspäivät ovat ne kaksi päivää vuodessa, jolloin Aurinko nousee suoraan idästä ja laskee suoraan länteen. Ja ainoastaan tasauspäivinä henkilö, joka seisoo täsmälleen päiväntasaajalla, voi nähdä, miten Aurinko kulkee hänen päänsä yli.
Pohjoisnavalla syyspäiväntasauksesta alkaa kuuden kuukauden pimeys, etelänavalla puolestaan silloin alkaa puoli vuotta kestävä valoisa aika.
Toisin kuin voisi olettaa, vuodenaikojen vaihtelu ei johdu siitä, miten lähellä Aurinkoa Maa kulkee ellipsin muotoisella radallaan. Syynä vuodenaikojen vaihteluun on nimittäin se, että Maa on noin 23,5 astetta kallellaan.
Kallistuksen vuoksi pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko osoittavat vuoronperään kohti Aurinkoa sillä aikaa, kun Maa kiertää radallaan kerran Auringon ympäri.
Pohjoisilla ja eteläisillä leveysasteilla päivän pituus ja Auringon paikka taivaalla vaihtelevat niin paljon, että meillä on neljä vuodenaikaa. Tropiikissa vuodenaikoja on vain kaksi.
Lue myös: Tästä syystä meillä on talviaika
Video: Miksi meillä on vuodenajat?
Syyspäiväntasaus osuu eri vuosina eri päiville
Eri vuosina syyspäiväntasaus voi olla joko 23. syyskuuta tai päivää aiemmin. Samoin kevätpäiväntasaus voi olla joko 20. tai 21. maaliskuuta.
Vuodessa ei nimittäin ole täsmällistä määrää vuorokausia, vaan noin 365 ja yksi neljäsosa vuorokautta. Tätä epätarkkuutta ei oteta kolmena vuonna huomioon, mutta joka neljäs vuosi vuoden päiviin lisätään karkauspäivä.
Siksi tasausten ja seisausten ajankohdat siirtyvät ensin kolmena vuotena kuusi tuntia eteenpäin ja neljäntenä vuotena eli karkausvuotena 18 tuntia taaksepäin.
Paavi Gregorius XIII:n määräyksestä katolisissa maissa otettiin käyttöön gregoriaaninen kalenteri vuonna 1582. Ruotsissa ja Suomessa uuteen ajanlaskuun siirryttiin 1753.
Paavin määräyksestä sadalla jaolliset vuodet, esimerkiksi 1700 tai 1800, eivät ole karkausvuosia, paitsi jos sadalla jaollinen vuosi on samalla jaollinen 400:lla.
Näistä määräyksistä syntyi kalenterivuosi, jossa on 365,2425 vuorokautta. Siinä otetaan huomioon se, että Maasta tarkkailtuna Auringon kierros taivaalla kestää 365,24219 vuorokautta.
Käytössä oleva ajanlasku on siis niin lähellä todellisuutta, että vuodenajat pysyvät hyvin paikoillaan.