Aurinko - Kevätpäiväntasaus hyvästelee talven

Kevätpäiväntasaus hyvästelee talven

Tiistaina maaliskuun 20. päivänä on kevätpäiväntasaus. Se tunnetaan siitä, että silloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Ja siitä, että silloin kevät alkaa toden teolla.

Tiistaina maaliskuun 20. päivänä on kevätpäiväntasaus. Se tunnetaan siitä, että silloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Ja siitä, että silloin kevät alkaa toden teolla.

Shutterstock

Milloin on kevätpäiväntasaus?

Kevät on vihreitä versoja, linnunlaulua, valoisia iltoja – ja tärkeä tähtitieteellinen kulmakivi.

Kevätpäiväntasauksena Aurinko on suoraan päiväntasaajan yläpuolella.

Vuonna 2022 kevätpäiväntasaus on 20. maaliskuuta, täsmälleen 15.32 Suomen aikaa.

Kevätpäiväntasauksena voidaan jättää hyvästit talvelle ja siirtyä kevääseen ja kohti kesää.

Maan kallistus ja kiertorata Auringon ympäri

Maan kallistus tarkoittaa sitä, että Aurinko nousee ja laskee eri aikaan eri vuodenaikaan. Ajankohdat, jolloin Auringon asema on ääripäiden puolivälissä kaksi kertaa vuodessa, ovat päiväntasauksia. 1. Kevätpäiväntasaus, 2. Kesäpäivänseisaus, 3. Syyspäiväntasaus ja 4. Talvipäivänseisaus.

© Lasse Alexander Lund-Andersen

Kesäpäivänseisaukseen asti – vuonna 2022 seisaus on pohjoisella pallonpuoliskolla tiistaina 21. kesäkuuta – päivät pitenevät. Kevätpäiväntasauksen jälkeen päivä pitenee Suomessa joka vuorokausi noin 5–10 minuutilla.

Etelä-Suomessakin päivän pituus on kesäpäivänseisauksena pisimmillään lähes 19 tuntia,

Juhannuksen jälkeen päivät alkavat jälleen lyhentyä aina talvipäivänseisaukseen asti, joka on vuonna 2022 keskiviikkona 21. joulukuuta.

Pohjoisella pallonpuoliskolla voimme kevätpäiväntasauksen jälkeen nauttia pidemmistä päivistä ja auringosta, eteläisellä pallonpuoliskolla kevätpäiväntasauksen jälkeen alkaa syksy.

Kevätpäiväntasauksen päivä vaihtelee

Kalenterissa kevätpäiväntasaus on vuodesta riippuen joko 20. maaliskuuta tai 21. maaliskuuta. Syyspäiväntasaus voi puolestaan olla joko 22. tai 23. syyskuuta.

Vuodessa ei nimittäin ole täsmällistä määrää vuorokausia, vaan noin 365 ja yksi neljäsosa vuorokautta. Tätä epätarkkuutta ei oteta kolmena vuonna huomioon, mutta joka neljäs vuosi vuoden päiviin lisätään karkauspäivä. Siksi tasausten ja seisausten ajankohdat siirtyvät ensin kolmena vuotena kuusi tuntia eteenpäin ja neljäntenä vuotena eli karkausvuotena 18 tuntia taaksepäin.

Paavi Gregorius XIII:n määräyksestä katolisissa maissa otettiin käyttöön gregoriaaninen kalenteri vuonna 1582. Ruotsissa ja Suomessa uuteen ajanlaskuun siirryttiin 1753. Paavin määräyksestä sadalla jaolliset vuodet, esimerkiksi 1700 tai 1800, eivät ole karkausvuosia, paitsi jos sadalla jaollinen vuosi on samalla jaollinen 400:lla.

Näistä määräyksistä syntyi kalenterivuosi, jossa on 365,2425 vuorokautta. Siinä otetaan huomioon se, että Maasta tarkkailtuna Auringon kierros taivaalla kestää 365,24219 vuorokautta.

Käytössä oleva ajanlasku on siis niin lähellä todellisuutta, että vuodenajat pysyvät hyvin paikoillaan.

Mikä on tasauspäivä?

Päivä ja yö eivät ole tasauspäivinä yhtä pitkiä

Sanotaan, että tasauspäivinä päivä ja yö ovat yhtä pitkiä – eli 12 tuntia. Se ei pidä aivan paikkaansa. Yhtä pitkät päivät ja yöt osuvat aina hieman ennen kevätpäiväntasausta ja hieman syyspäiväntasauksen jälkeen.

Siihen on kaksi syytä:

  • Auringonnousun ja auringonlaskun määritelmät
  • Maan ilmakehä

Ensinnäkin tähtitieteellisen määritelmän mukaan Aurinko on noussut, kun auringon kiekon keskiosa on horisontin yläpuolella. Tasauspäiväkin on määritelmän mukaan se hetki, kun Auringon keskusta ohittaa taivaan ekvaattorin.

Arkikielessä auringonnousu on kuitenkin se hetki, kun Aurinko kurkistaa horisontista, ja auringonlasku taas se, kun Aurinko painuu horisontin taakse. Tämän määritelmäeron vuoksi päivä on muutaman minuutin pidempi.

Auringonnousu veden yllä

Yleisesti auringonnousuna pidetään sitä hetkeä, kun Auringon yläosa näkyy horisontissa. Astronomisen määritelmän mukaan nousu on silloin, kun Auringon keskiosa ohittaa taivaan ekvaattorin.

© Shutterstock

Lisäksi Maan ilmakehä taittaa horisontista nousevan Auringon valoa.

Maan ilmakehä myös taittaa auringon valoa ja nostaa Aurinkoa noin puolen asteen verran ylemmäs horisontissa. Se tarkoittaa sitä, että Aurinko näkyy jo hieman ennen auringonnousua ja vähän auringonlaskun jälkeen.

Se, miten ilmakehä taittaa valoa, riippuu ilman lämpötilasta ja kosteudesta sekä ilmanpaineesta.

Auringon valo taittuu ilmakehässä

Ilmakehä taittaa Auringon valoa, joten Aurinko näkyy taivaalla hieman ennen kuin se nousee ja hieman laskun jälkeen.

© Lasse Alexander Lund-Andersen

Ilman lämpötila, kosteus ja ilmanpaine vaikuttavat siihen, miten valo taittuu ilmakehässä.

Maan akselin kallistus tuottaa vuodenajat

Voisi kuvitella, että vuodenajat johtuvat siitä, miten lähellä ellipsinmuotoisella radallaan Maa on Aurinkoa. Tämä ei kuitenkaan ole syynä.

Vuodenajat johtuvat Maan akselin kallistuksesta

Kallistus tarkoittaa sitä, että pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko ovat vuorotellen kallistuneena Aurinkoa kohti. Siksi meidän leveysasteillamme on neljä vuodenaikaa, lähellä päiväntasaajaa vain kaksi.