Kesäpäivänseisauksena päivä on pisimmillään
Kesäpäivänseisauksena päivä on pisimmillään
Sunnuntaina 21. kesäkuuta 2020 alamme jälleen kulkea kohti pimeämpää aikaa, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on kesäpäivänseisaus.
Helsingissä päivän pituus on 18 tuntia 57 minuuttia ja Oulussa 22 tuntia 4 minuuttia. Pohjoisimmassa Suomessa Aurinko ei laske lainkaan. Talvipäivänseisauksen, vuoden lyhimmän päivän, aikaan päivän pituus Helsingissä on vain 5 tuntia 49 minuuttia ja Oulussa 3 tuntia 34 minuuttia. Pohjoisimmassa Suomessa Aurinko on kokonaan horisontin alapuolella.
Jo heti kesäpäivänseisauksen jälkeen päivänvaloa on vähemmän, tosin alkuun on kyse vain joistakin sekunneista.
Mikä kesäpäivänseisaus on?
Kesäpäivänseisaus pohjoisella pallonpuoliskolla on se ajankohta, jolloin Maan kiertoakselin pohjoispää kallistuu lähimmäs Aurinkoa – ja Maa vastaanottaa mahdollisimman paljon päivänvaloa.
Ilmiö syntyy siksi, että Maa ei kierrä Aurinkoa pystyssä akselinsa suhteen vaan se on kallistunut 23,5 astetta.
Kesäpäivänseisauksena Maa on Aurinkoa kiertävällä radallaan sellaisessa vaiheessa, että pohjoisnapa Maan kallistumisen vuoksi on lähimmillään Aurinkoa.
Aurinko näkyy tällöin taivaalla pohjoisimmillaan ja alkaa sitten pikku hiljaa siirtyä etelämmäksi.
Talvipäivänseisauksen aikana Aurinko saavuttaa eteläisimmän asemansa taivaalla. Ajankohdat, jolloin Auringon asema on ääripäiden puolivälissä kaksi kertaa vuodessa, ovat päiväntasauksia. Kevätpäiväntasaus on maaliskuussa ja syyspäiväntasaus syyskuussa.
VIDEO: Näin maapallon akselin kaltevuus vaikuttaa auringonvalon määrään
Tämä Nasan timelapse-video näyttää, miten auringonvalon määrä maapallolla muuttuu vuodenaikojen seisaus- ja tasauspäivien mukaan.
Milloin on kesäpäivänseisaus?
Kesäpäivänseisaus tapahtuu vuonna 2020 sunnuntaina kesäkuun 21. päivänä kello 0.43 Suomen aikaa. Kesäpäivänseisaus osuu pohjoisella pallonpuoliskolla aina kesäkuun 20. tai 21. päivälle.
Vuonna 2021 kesäpäivänseisaus on tarkalleen sanottuna 21. kesäkuuta kello 06.32 ja vuonna 2022 kesäkuun 21. päivänä kello 12.13.
Stonehenge Wiltshiressa Englannissa oli pitkään arvoitus. Nykyään ollaan laajalti yhtä mieltä siitä, että kivillä on yhteys kesä- ja talvipäivänseisaukseen. Kumpanakin seisauspäivänä nimittäin monumentin halki kulkee valolinjoja.
Etelä-Suomessa päivä lyhenee keskimäärin 4 minuutin vauhtia
Mentäessä kohti talvipäivänseisausta, joka vuonna 2020 on pohjoisella pallonpuoliskolla 21. joulukuuta, päivät lyhenevät Suomen etelärannikon korkeudella keskimäärin 4 minuuttia 20 sekuntia vuorokautta kohti.
Heti kesäpäivänseisauksen jälkeen päivän pituus lyhenee vähiten, mutta syyskuussa – syyspäiväntasauksen aikaan – aurinko paistaa päivä päivältä peräti viisi minuuttia vähemmän.
Päivänseisaukset tapahtuvat samaan aikaan koko maapallolla, mutta tietenkin kellonaika riippuu aina aikavyöhykkeestä.
Kun pohjoisella pallonpuoliskolla päivät lyhenevät kesäpäivänseisauksen jälkeen, eteläisellä pallonpuoliskolla tilanne on päinvastainen. Siellä kesäkuussa on vuoden lyhin päivä ja siitä päivät alkavat pidentyä.
Keskikesän juhlaa vietettiin jo ennen kuin tunnettiin juhannus
Pohjolassa on perinteisesti juhlistettu sekä kesän- että talvipäivänseisausta eli ajankohtia, jolloin päivä alkoi joko lyhentyä tai pidentyä.
Suomessa kesäpäivänseisauksen aikoihin vietetään keskikesän juhlaa, juhannusta. Nykyään juhannuspäivä on aikavälille 20.–26. kesäkuuta sijoittuva lauantai. Vuoteen 1954 saakka juhannusaatto oli aina 23. kesäkuuta ja juhannuspäivä 24. kesäkuuta. Esimerkiksi Virossa ja Norjassa juhannuspäivä on edelleen aina 24. kesäkuuta.
Keskikesän juhlaa vietettiin Suomessa kuten monissa muissakin maissa jo paljon ennen kristinuskoa. Vanhaan pakanalliseen juhlaan liittyivät sadon ja hedelmällisyyden varmistaminen ja taiat, joilla piti taata hyvä sato ja naimaonni. Kristinuskon levittyä Suomeen katolinen kirkko nimesi keskikesän juhlan puoli vuotta ennen joulua syntyneen Johannes Kastajan syntymäpäiväksi ja liitti perinteisen juhlan siten kirkon piiriin.
Joissakin maissa keskikesän juhlan perinteisiin kuuluu noitaa symboloivan nuken polttaminen.
Kokon polttaminen on vanha pohjoismainen tapa, joka on Suomessakin säilyttänyt asemansa juhannukseen kuuluvana perinteenä. Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisellä rannikkoseudulla on myös tapana pystyttää juhannussalko.
