Doug Gimesy/Nature Picture Library
Vesinokkaeläimen perimä on karoitettu

Vesinokkaeläin on luonnoton ihmeolento

Vesinokkaeläin munii, hikoilee maitoa ja myrkyttää kynsillään. Lajin perimä on kartoitettu, ja sen moninaisten ominaisuuksien toivotaan valottavan nisäkkäiden kehityshistoriaa.

Vesinokkaeläimiä esiintyy pitkin Australian itärannikkoa

Vesinokkaeläin kuuluu Australian itäosien ja Tasmanian eläimistöön. Laji voi kasvaa 60 senttiä pitkäksi (häntä mukaan lukien) ja painaa 1–2,5 kiloa. Vesinokkaeläimellä on kloaakki eli yhteissuoli, jota se käyttää niin virtsaamiseen, ulostamiseen kuin paritteluunkin.

Doug Gimesy/Nature Picture Library

Räpyläjalat mahdollistavat vesiakrobatian

Maalla liikkuessaan vesinokkaeläin kuluttaa 30 prosenttia enemmän energiaa kuin samankokoinen maaeläin, mutta räpyläjalat tekevät siitä vedessä tehokkaan saalistajan. Eturaajat sopivat melomiseen, kun taas takaraajat ja häntä toimivat peräsimenä.

Doug Gimesy/Nature Picture Library

Vesinokkaeläin munii ja hikoilee maitoa

Muut nisäkkäät kuin nokkaeläimet ovat menettäneet vitellogeniinigeenin, jota muninta vaatii. Vesinokkaeläimellä on myös kaseiinigeeni, joten se voi tuottaa maitoa – erittämättä sitä kuitenkaan nisistä. Emo hikoilee maitoa, ja poikaset nuolevat sitä turkista.

Doug Gimesy/Nature Picture Library/Shutterstock

Kilpailevat urokset kalistelevat myrkkykynsiä

Uroksilla on takaraajojensa sisäpuolella myrkkykannukset, joita ne käyttävät aseina taistellessaan reviiristä tai naaraista. Ihmiselle myrkky aiheuttaa tuskia, mutta se ei tapa. Koiralle sen sijaan myrkytyksestä voi seurata halvaantuminen tai kuolema.

Doug Gimesy/Nature Picture Library

Vahva vesipeto sulkee silmänsä saalistaessaan

Veren suuren punasolumäärän ansiosta vesinokkaeläin pystyy olemaan veden alla jopa kymmenen minuuttia. Yleensä sukellus kestää kuitenkin pari minuuttia. Laji ei turvaudu näkö-, kuulo- eikä hajuaistiin paikantaessaan saaliseläimiä. Ihopoimu suojaa silmiä ja korvia vedessä, ja sieraimet sulkeutuvat vesitiiviisti.

D. Parer og E. Parer-Cook/Minden Pictures

Herkkä nokka havaitsee saaliseläimen liikkeet

Nokka ei ole kova, vaan kyse on nahkapintaisesta kuonosta. Siinä on 60 000 minimaalista reseptoria, jotka rekisteröivät virtauksen, paineen ja sähkön. Aistimukset paljastavat madot, toukat, äyriäiset jne. Leuoista puuttuvat hampaat, ja kaksi sarveislevyä murskaavat ravinnon.

Doug Gimesy/Nature Picture Library

Häntä sisältää vararavintoa

Vesinokkaeläimellä on samankaltainen häntä kuin majavalla. Vesinokkaeläin varastoi vararavinnon häntäänsä, jolla se ohjaa itseään vedessä. Hännässä voi olla puolet sen kaikesta rasvasta. Kun syötävästä on pulaa, vesinokkaeläin polttaa rasvaa. Lisäksi naaraat pitävät hännällään munia lämpimänä.

Doug Gimesy/Nature Picture Library