USA:n järvikaloissa hälyttäviä määriä vaarallisia kemikaaleja

Yhdysvaltojen järvistä tai joista pyydetty kala sisältää vaarallisen paljon PFAS-yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyliyhdisteitä. Tutkijoiden mukaan pitoisuudet ovat kasvaneet myös Euroopassa.

Yhdysvaltojen järvistä tai joista pyydetty kala sisältää vaarallisen paljon PFAS-yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyliyhdisteitä. Tutkijoiden mukaan pitoisuudet ovat kasvaneet myös Euroopassa.

Ikuisuuskemikaaleiksi kutsuttuja PFAS-yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyliyhdisteitä on haitallisen paljon yhä useammassa paikassa.

Tuoreen yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan maan järvissä ja joissa elävät kalat sisältävät haittallisen paljon PFAS-yhdisteitä. PFAS-yhdisteiden osalta amerikkalainen luonnonkala on saastuneempaa kuin kaupallisesti pyydetty merikala.

Tutkimuksen mukaan syömällä yhden annoksen amerikkalaista järvikalaa altistuu yhä suurelle saastemäärälle kuin juomalla hyvin saastunutta vettä kuukauden.

Järvistä ja joista pyydetyssä kalassa oli 280 kertaa enemmän PFAS-yhdisteitä kuin supermarketeissa myytävässä kaupallisesti pyydetyssä merikalassa.

Yli 500 näytettä analysoitiin

Tutkimus tehtiin yhdysvaltalaisen Duken yliopiston ja ympäristöjärjestö Environmental Working Groupin yhteistyönä. Tulokset julkaistiin Environmental Research -tiedeaikakauslehdessä.

Tutkimusaineistona olivat Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviranomaisen EPA:n ja maan elintarvikeviraston FDA:n kalakannasta ottamat näytteet. Näytteet oli otettu vuonna 2013 ja sen jälkeen.

Kaikkiaan tutkimuksessa käytiin läpi yli 500 näytettä.

Kööpenhaminan yliopiston kasvi- ja ympäristötieteiden lehtori Xenia Trier on tutkinut PFAS-yhdisteitä.

Mitä PFAS-yhdisteet ovat?

Hänen mukaansa yhdysvaltalaistutkimus antaa osviittaa myös kehityksestä Euroopassa, vaikkakin Yhdysvalloissa käytetään enemmän PFAS-yhdisteitä kuin Euroopassa.

”Jos PFAS-yhdisteitä käytetään esimerkiksi teollisuudessa, ne leviävät hiukkasina ilmaan ja saastuneen maan kautta vesistöihin. Vesistöihin niitä tulee myös jätevesien mukana teollisuudesta ja kaupungeista. Vesistöistä ne päätyvät meriin, missä pitoisuudet laimenevat. Todennäköisesti sama kehityskulku tapahtuu Euroopan järvissä ja joissa.”

”Vaikka riski liittyy ennen kaikkea järvistä ja joista pyydettyjen kalojen ja äyriäisten syömiseen, on hyvä pitää mielessä, että pitoisuudet ovat kasvaneet myös merikalassa ja -äyriäisissä rannikkojen lähellä.”

Merien PFAS-yhdisteet saastuttavat myös rantoja. Meressä PFAS-yhdisteet asettuvat pinnalle öljylautan tavoin, ja kun aallot lyövät rantaan, tuuli vie vedestä irronneita PFAS-yhdisteitä jopa 200 metrin päähän rannasta.

”Kymmenen viime vuoden aikana pitoisuudet ovat kasvaneet rannikoiden maaperässä, vesissä, linnuissa ja muissa eläimissä”, Trier sanoo.

Tanskalaisissa tutkimuksissa on havaittu kohonneita PFAS-yhdisteiden pitoisuuksia sekä ruohossa että ruohoa ravinnokseen käyttävissä linnuissa ja naudoissa.

Ruotsissa terveysviranomaiset neuvovat välttämään järvistä ja joista pyydettyjen äyriäisten syömistä suurten PFAS-pitoisuuksien takia. Norjalaisten veren PFAS-pitoisuudet ovat Euroopan korkeimmat juuri luonnonkalan ja riistan syönnin seurauksena, Trier kertoo.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n mukaan suomalaisen järvikalan PFAS-pitoisuudet eivät aiheuta aikuisille terveysriskiä, jos kalaa syödään kohtuullisia määriä.

Pienet kalat turvallisimpia

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan korkeimmat PFAS-pitoisuudet olivat monni- ja ahvenkaloissa.

Pitoisuudet olivat sitä suurempia, mitä lähempää kaupunkeja kalat pyydettiin.

PFAS-yhdisteitä on käytetty pitkään muun muassa elintarvikkeiden pahvi- ja paperipakkauksissa. Perfluoratuilla alkyyliyhdisteillä saadaan pakkauksen pinnalle kerros, joka hylkii vettä ja rasvaa.

© Shutterstock

Xenia Trierin mukaan suurimmat PFAS-pitoisuudet ovat isokokoisissa kaloissa, jotka ovat ravintoketjun yläpäässä. Pieniin kaloihin PFAS-yhdisteitä kertyy vähemmän.

”PFAS-yhdisteitä on myös muita enemmän pohjavesissä elävissä kaloissa ja äyriäisissä, kuten simpukoissa ja ravuissa.”

Sen sijaan kalan rasvapitoisuudella ei ole merkitystä, Trier huomauttaa.

”PFAS-yhdisteet eivät kerry rasvaan vaan proteiineihin, joita on lihaksissa, maksassa, munuaisissa ja veressä.”

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on äskettäin päivittänyt raja-arvot neljän PFAS-yhdisteen (PFOA, PFNA, PFHxS ja PFOS) pitoisuuksille kalassa, lihassa ja kananmunissa. arvioi, että PFAS-yhdisteiden saanti ylittää siedettävän viikkosaannin rajan osalla eurooppalaisista.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL on mitannut PFAS-yhdisteiden pitoisuuksia suomalaisilla lapsilla ja aikuisilla. Sen mukaan PFAS-yhdisteet eivät Suomessa todennäköisesti aiheuta merkittävää terveyshaittaa.