Tutkimukset valottavat mikromuovin vaikutusta eläimiin ja ihmisiin
Useiden eri tutkijaryhmien työn ansiosta nyt tiedetään enemmän siitä, mistä mikromuovia saadaan ja miten elimistö reagoi siihen.
Mikromuovia päätyy sekä juomaveteen että elintarvikkeisiin. Hiukkaset ovat niin pieniä, että niitä on mahdoton erottaa paljain silmin.
Mikromuovia on käytännössä kaikkialla. Sitä esiintyy sekä Mount Everestin huipulla että Mariaanien haudan pohjalla, eikä käännettä parempaan ole odotettavissa: muovinpalaset, joiden koko on alle 5 millimetriä, runsastuvat runsastumistaan.
Saastuminen vaikuttaa luontoon. Eliöt keräävät muovihiukkasia ja reagoivat niihin, eikä ihminen ole poikkeus, osoittaa alankomaalainen tutkimus.
”Voidaan puhua kaikkien aikojen pahimmasta ´öljypäästöstä´. Melkein kaikki muovi juontuu fossiilisista polttoaineista, ja mikromuovia on joka paikassa – myös ihmisissä”, toteaa Plastic Soup Foundation -järjestön perustaja Maria Westerbos Science News -lehdelle.
Käsitys perustuu useiden eri tutkimusten tuloksiin. Niissä on löydetty mikromuovia muun muassa keuhkoista, rintamaidosta ja verestä.
”Lähtökohtana oli oletus, että muovihiukkaset voivat imeytyä ja kulkea veren mukana, ja asian todistettiin olevan juuri näin”, selittää Heather Leslie, joka tutkii mikromuovin vaikutuksia yhdysvaltalaisessa Mainen yliopistossa.
Kukaan ei ole suojassa
Alankomaalaisessa tutkimuksessa analysoitiin 22 osallistujan veri. Mikromuovia löydettiin 17 näytteestä.
Siinä, millaista muovia verenkierrossa liikkui, havaittiin yksilöllistä vaihtelua. Samoin hiukkasten määrä vaihteli.
Leslie osasi odottaa tällaista tulosta, sillä mikromuovia tulee hyvin monenlaisista lähteistä. Niitä ovat muun muassa vaatteet, kosmetiikka, elektroniikka, elintarvikepakkaukset ja autonrenkaat.
”Kun aloin tutkia mikromuovia yli kymmenen vuotta sitten, erilaisia muovilaatuja oli noin 3 000. Nykyään niitä on yli 9 600”, kertoo Leslie.
Mikromuovia päätyy ihmiskehoon ennen kaikkea ruoansulatuskanavan ja hengitysteiden kautta. Kuva siitä, kuinka elimistö reagoi mikroskooppisiin vierasaineisiin, on vielä hyvin epätarkka.
Tutkimalla hiiriä on kuitenkin saatu selville, että mikromuoville altistuminen voi aiheuttaa suolisto-oireita ja tulehdusta, huonontaa siemennesteen laatua, laskea testosteronitasoa ja heikentää oppimiskykyä ja muistia.
Alankomaalaisessa Groningenin yliopistossa immuniteettia tutkivan Barbro Melgertin mukaan hengityselimistö voi kärsiä:
”Mikromuovi on rinnastettavissa ilmansaasteisiin. Ilmansaastehiukkasten tiedetään yleensä ärsyttävän keuhkoja, ja todennäköisesti mikromuovi vaikuttaa samalla tavalla.”