DR STEPHAN GETZIN
Cirkler i Namibørkenen

Tutkijat ratkaisivat Namibin aavikon outojen ympyröiden arvoituksen

Maailman vanhimmalla aavikolla esiintyy outoja ympyränmallisia hiekkalaikkuja, joiden syytä on yritetty selvittää puoli vuosisataa. Nyt näyttää siltä, että selitys on löydetty.

Luoteis-Namibiassa sijaitsee Namibin autiomaa, jonka pinta-ala on noin 50 000 neliökilometriä.

Aavikolla on valtavia hiekkadyynejä, joiden uskotaan olevan vähintään 80 miljoonaa vuotta vanhoja. Hiekkaan liittyy myös arvoitus, johon tutkijat ovat etsineet vastausta lähes puoli vuosisataa.

Noin 80–140 kilometriä Atlantin rannikolta sijaitsevalla alueella on miljoonia hiekkaympyröitä, joiden halkaisija on muutama metri. Yhdessä ympyrät muodostavat laikkukuvion aavikolle.

Nyt tutkijaryhmä, johon kuuluu muun muassa saksalaisen Göttingenin yliopiston tutkijota, on löytänyt selityksen hiekkaympyröille

Monta teoriaa ympyröistä

Cirkler i Namib-ørkenen

Ympyröiden halkaisija on 2–10 metriä. Ne sijaitsevat noin 10 metrin päässä toisistaan.

© Dr Stephan Getzin

Kaksi vahvinta teoriaa ympyröiden syntysyyksi ovat tähän asti olleet termiitit ja se, että kasvit järjestäytyvät kasvamaan niin, että ne käyttävät aavikon vähäisen veden mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen.

Vuonna 2016 vastaanvanlaisia ympyröitä löydettiin myös Australiasta, mutta siellä niillä ei ollut yhteyttä termiitteihin.

Ruoho kuoli

Tuoreessa tutkimuksessa kaksi runsassateista sadekautta tarjosi mahdollisuuden tutkia alueen ruohokasvillisuutta ja hiekan kosteuspitoisuutta ennen ja jälkeen sateen.

Undersøgelser i Namib-ørkenen

Veden liikkeitä hiekkakerroksissa seurattiin 12:lla kosteusmittarilla.

© Dr Stephan Getzin

Erikoisantureiden avulla tutkijat mittasivat kosteutta ja veden liikkeitä ympyröiden sisällä ja niiden ulkopuolella.

Tuloksista selvisi, että ympyröiden sisällä ruoho alkoi kuolla noin 10 päivää sateen jälkeen. 20 päivän kuluttua ruoho oli kuollut, mutta ympyröiden ulkopuolella ruoho kasvoi.

Silkkaa selviytymistä

Mittaukset tukivat aiempien tutkimusten tuloksia, joissa oli selvinnyt, että vesi liikkuu hiekassa nopeasti vaakasuunnassa jopa yli seitsemän metriä. Näin syntyy eräänlaisia varastoja, jotka auttavat ruohon selviytymistä reunoilla.

Toukan puraisu voi saada kasvissa aikaan reaktion, joka leviää nopeasti solusta toiseen.

© Visuals Unlimited/Nature Picture Library/Simon Gilroy/uni. of WISCONSIN-MADISON

Lue myös:

Kasvit ovat ikään kuin oman ekosysteeminsä insinöörejä, ne kehittävät taitoja selviytyä kuivassa ympäristössä. Tutkijoiden mukaan selviytymistapa on erityisen mielenkiintoinen ilmastonmuutoksen aiheuttamien haasteiden vuoksi. Siitä voidaan kehittää ase, jonka avulla kasvit selviytyvät kuivissa olosuhteissa.

VIDEO: Lähde tutkijoiden mukaan tutustumaan aavikon hiekkaan: