Jos sinua pyydettäisiin ääntelemään kuin hirmulisko, päätyisitkö karjumaan kuin leijona?
Se ei välttämättä olisi oikea vastaus – ainakaan jos pitäisi matkia ankylosaurusta. Ankylosaurus oli panssariliskoihin kuulunut kasvinsyöjähirmulisko. Ankylosaurus kuuluu niihin hirmuliskoihin, jotka eivät ole läheistä sukua linnuille.
Tuoreen japanilais-yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan nimittäin ankylosauruksen kurkunpää pystyi tuottamaan hienovaraisempiakin ääniä kuin mylvintää tai karjuntaa.
Kurkunpääfossiili kertoo äänistä
Japanilaistutkijoiden päätelmä perustuu vuonna 2005 Mongoliasta löydettyyn ankylosauruksen kurkunpääfossiiliin.
Tutkijoiden mukaan kyseessä on ensimmäinen tunnettu hirmuliskon kurkunpään fossiili. Kurkunpää on tärkeä äänenmuodostukselle, koska sen takana sijaitsevat äänihuulet. Hirmuliskon kurkunpää oli säilynyt, koska se koostuu luista. Ihmisen kurkunpää on rustoa.
Tutkijat vertasivat ankylosauruksen kurkunpäätä hirmuliskojen sukulaislajien, kuten lintujen, krokotiilien, gekkoliskojen ja kilpikonnien kurkunpään rakenteeseen.
Vertailussa ilmeni, että hirmuliskolla kurkunpään pohja oli selvästi suurempi kuin sen sukulaislajeilla.
”Se tarkoittaa sitä, että tämä hirmulisko pystyi avaamaan hengitysteitään huomattavan paljon ja tuottamaan ääni, jotka kantautuivat pitkälle”, sanoo japanilaisen Fukushiman museon paleontologi Junki Yoshida The New York Timesin haastattelussa.
Ankylosauruksen kurkunpään toinen osa on pitkulainen ja muistuttaa niitä luita, joiden avulla linnut säätelevät henkitorvensa muotoa, kun ne laulavat tai piipittävät eri korkeuksilla.
Ei piipitystä eikä mörinää
Vertailemalla eri lajien kurkunpäitä ja kuulostelemalla esimerkiksi krokotiilien ääntelyä tutkijat uskovat päässeensä jyvälle siitä, millaisia ääniä ankylosaurus tuotti.
”Äänet ovat sellaisia kuin osasimme odottaa”, kommentoi kanadalaisen Royal BC Museumin paleontologi Victoria Arbour. Hän ei ollut mukana tutkimuksessa.
Arbourin mukaan tästä asti on oletettu, että hirmuliskot ääntelivät murisemalla tai sihisemällä.
”Olemme melko varmoja siitä, että hirmuliskot ääntelivät hyvin samalla tavalla kuin krokotiilit. Toisaalta tiedämme myös, että linnut osaavat muunnella kurkunpäästään tulevaa ääntä melko vivahteikkaasti.”
Arbour uskoo, että myös hirmuliskojen äänellinen ilmaisu on voinut olla vaihtelevaa.
”Tuskin se linnunlaululta on kuulostanut, mutta tutkimuksen mukaan ankylosauruksella on voinut vivahteikkaampi kieli kuin on oletettu.”
Junki Yoshida korostaa, että vaikka vielä ei voida tarkkaan määrittää hirmuliskojen ääniä, on hyvin mahdollista, että ankylosaurus sirkutti tai kujersi.