Tutkijat eivät kuitenkaan ole vielä aivan selvillä siitä, miten tuho tarkalleen tapahtui 250 miljoonaa vuotta sitten.
Nikkeli ja sinkki
Aiemmissa tutkimuksissa suuret tulivuorenpurkaukset on yhdistetty merten kemiallisiin muutoksiin ja merieläinten katoamiseen. Tarkastelun kohteina ovat olleet muiden muassa nikkeli ja sinkki.
Sekä nikkeli että sinkki ovat muinaisen joukkotuhon jälkeen palanneet jälleen osaksi Maassa tapahtuvaa luonnon kiertokulkua, mutta sama ei koske elohopean isotooppeja.
Elohopean pitkä "elinaika" ja kyvyttömyys palata osaksi luonnon kiertokulkua tekevät sen isotoopeista erityisen kiinnostavia, sillä niistä voidaan päätellä paljon Maan vulkaanisesta toiminnasta.
Pohjoisesta etelään
Tähän mennessä tutkijat ovat keskittyneet selvittämään sitä, miten Suuri kuolema tapahtui pohjoisella pallonpuoliskolla.
Paljon vähemmän on tutkittu sitä, miten rajut tulivuorenpurkaukset vaikuttivat eteläisellä pallonpuoliskolla.
Nyt kansainvälinen ilmastotutkijoiden ryhmä on löytänyt ja tutkinut elohopean isotooppeja Karoon aroalueella Etelä-Afrikassa ja Sydneyn altaan alueella Australian itärannikolla.
Vaikka sekä Afrikka että Australia olivat tulivuorenpurkausten aikaan osa Pangean jättiläismannerta, isotooppilöytö osoittaa, miten voimakas vaikutus rajuilla tulivuorenpurkauksilla on ollut koko planeettaan.
”Määrittämällä isotooppien iän pystymme sanomaan suuremmalla varmuudella, tapahtuivatko joukkotuho ja Siperian tulivuorenpurkaukset samaan aikaan”, sanoo geologi Tracy Frank Connecticutin yliopistosta ScienceAlert -sivustolla.
Samaa yliopistoa edustava Frankin kollega Christopher Fielding tukee Frankin näkemystä tulivuorenpurkauksista joukkotuhon aiheuttajana.
”Kyse ei ollut yhdessä yössä tapahtuneesta tuhosta, vaan muutokset veivät pitkän aikaa. Uudet tulokset osoittavat myös, että tulivuorenpurkaukset olivat joukkotuhon syy”, hän toteaa.