Tutkijat: Ilmakehän ilmiö voi kiihdyttää arktisen merijään sulamista
Tuoreen tutkimuksen mukaan jääpeitteen säilymiseen vaikuttaa ratkaisevasti tekijä, josta riippuu, kuinka paljon suhteellisen lämmintä Atlantin vettä virtaa Jäämereen.
Arktiseksi dipoliksi kutsuttu tuulikuvio vaikuttaa siihen, kuinka paljon lämmintä vettä virtaa Atlantista Jäämereen Grönlannin ja Huippuvuorten välisen Framinsalmen (kuvassa) kautta. Arktisen merijään sulamisnopeus riippuu tästä virtauksesta.
Arktisen alueen valtavilla jääkentillä luonto ja sen tapahtumat näyttelevät pääosaa. Pohjoisella napaseudulla eräs kiehtova sääilmiö on jo pitkään saanut ilmastontutkijat pysymään valppaina.
Kyse on arktiseksi dipoliksi kutsutusta meteorologisesta arvoituksesta, joka askarruttaa alan parhaita asiantuntijoita, hämmentää ennusteiden laatijoita ja kiusaa jääkarhuja.
Ilmiö ilmenee vaihtelevina ja yleensä vuosia kestävänä tuulikuvioina, jotka vaikuttavat siihen, kuinka paljon Atlantin suhteellisen lämmintä vettä virtaa Jäämereen.
Tätä nykyä tuulet näyttävät hidastavan merijään häviämistä, vaikka ilmakehä lämpenee.
Uuden tutkimuksen mukaan tuuliolosuhteet voivat kuitenkin muuttua muutaman vuoden kuluessa. Siitä voi seurata arktisen merijään nopea väheneminen.
Kausittaisia tuulia
Uudessa tutkimuksessa on yritetty kartoittaa arktisen dipolin tuulikuvioita.
Vuosina 1979–2006 arktinen dipoli työnsi valtavasti suhteellisen lämmintä Atlantin vettä Atlantin arktiselle alueelle. Tutkijoiden mukaan tämä johti merijään pinta-alan rajuun pienenemiseen kesäisin. Kyse on noin miljoonasta neliökilometristä vuosikymmenessä.
Vuonna 2007 tuulet muuttuivat. Atlantilta tuleva virtaus heikkeni, ja arktista merijäätä hävisi enää noin 70 000 neliökilometriä vuosikymmenessä.
Ilmeisesti ilmiöllä on suurempi vaikutus arktisen alueen olosuhteisiin kuin tähän asti on luultu ja siellä voidaan odottaa tapahtuvan radikaaleja muutoksia.
"Suotuisa vaihe on kestänyt noin 15 vuotta. Aiempien dipolikausien valossa näyttää siltä, että se on nyt päättymässä", toteaa alaskalaisen UAF-yliopiston tutkija Igor Poljakov.
Kun tuulikuvio muuttuu, arktisen merijään sulaminen voi kiihtyä hälyttävästi.
Lisäksi ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen saa aikaan niin sanottuja takaisinkytkentöjä. Merijään sulaessa syntyy laajempia avovesialueita, ja ne taas kiihdyttävät merijään sulamista.
Ilmastontutkijoiden ja meteorologien on tärkeää perehtyä arktiseen dipoliin paremmin, sillä ilmiön vaihtelu voi vaikuttaa kauas tulevaisuuteen ja siten myös maailmanlaajuisiin sää- ja ilmastomalleihin.
Asialla on merkitystä etenkin rajusti muuttuvalla arktisella alueella, jonka ilmasto lämpenee muuta maapalloa nopeammin.
Tutkimuksessa käsiteltiin yksinomaan arktisen alueen merijäätä, eikä siinä siksi puhuta mitään vaihtelevien tuulikuvioiden vaikutuksesta Etelämantereen jäätiköihin.