Samalla kun avaruusjärjestöt käyttävät miljoonia asteroidi-iskun ennakointiin, tulivuorenpurkausten uhkaan varautuminen on hunningolla.
Nuhteet ovat brittiläisen Cambridgen yliopiston tutkijoiden artikkelista Nature-tiedelehdessä.
Tutkijat ovat selvittäneet massiivisten tulivuorenpurkausten esiintymistiheyttä. Purkausten voimakkuutta mitataan kahdeksanportaisella vulkaanisella räjähdysasteikolla (Volcanic Explosivity Index). Tason 8 purkauksia tapahtuu keskimäärin 50 000 vuoden välein.
Viime tammikuussa Tongalla Tyynellämerellä tapahtunut purkaus oli voimakkuudeltaan 6. Sellaisia tapahtuu 50–100 vuoden välein. Se on tähän asti rajuin tieteellisesti mitattu purkaus.
Tongan tulivuori, tarkalta nimeltään Hunga Tonga-Hunga Ha'apai, purkautui tammikuussa 2022. Purkaus oli kaikkien aikojen voimakkain tieteellisesti mitattu. Se oli niin raju, että sitä voitiin havainnoida avaruudesta. Tässä satelliitin ottama kuva, missä tuhkapilvi levittyy rengasmaisesti.
Tongan purkauksessa nousi maanpinnalle ja ilmakehään 10 kuutiokilometriä kiveä, tuhkaa ja muuta ainesta.
Lisäksi purkauksen aiheuttama paineaalto kiersi monta kertaa maapallon ympäri ja siitä syntyi puolen Ranskan kokoinen tuhkapilvi.
"Tongan purkaus oli kuin asteroidi, joka juuri ja juuri lensi Maan ohi. Siitä pitäisi ottaa opiksi", toteaa yksi tutkijoista, Lara Mani lehdistötiedotteessa.
Jäässä jälkiä tulivuorenpurkauksista
Tutkimuksessa käytiin läpi aikaisempia tutkimuksia suurista tulivuorenpurkauksista. Menneitä purkauksia voidaan tutkia analysoimalla rikkipitoisuuden muutoksia jäätiköistä otetuista näytteistä.
Tutkijat laskivat, että tason 7 purkauksia, jotka ovat 10–100 kertaa niin voimakkaita kuin Tongan purkaus, voi esiintyä 625 vuoden välein eli kaksi kertaa useammin kuin on oletettu.
Viimeisin tason 7 purkaus tapahtui Indonesiassa vuonna 1815. Siinä kuoli välittömästi yli 100 000 ihmistä. Maapallon keskilämpötila viileni yhden asteen, mistä seurasi katovuosia ja nälänhätää.
Nyt maapallolla on kahdeksan kertaa niin paljon ihmisiä kuin vuonna 1815, joten nykyään samanlaisella purkauksella olisi vielä katastrofaalisemmat seuraukset.
Elokuun alussa 2022 Islannin tulivuoret olivat jälleen aktiivisia. Tämä on hyvin yleistä. Kuva on purkauksesta vuodelta 2021.
Vielä ei ole liian myöhäistä
Tulivuorenpurkausten ennakoimiseksi ja vahinkojen minimoimiseksi on vielä tehtävissä jotakin.
Ensin pitäisi paikantaa kaikki tulivuoret, joiden purkauksen voimakkuus olisi tasoa 7 tai sitä korkeampi. 60 000 viime vuoden ajalta tunnetaan vain 97 suurta tulivuorenpurkausta.
Eri puolilla maailmaa, esimerkiksi merissä, voi olla joukoittain vaarallisia tulivuoria.
Kun tulivuoret tunnetaan, niitä voidaan tarkkailla. Nykyisin vain harvoilla tulivuorilla on seurantalaitteita, ja niistäkin mittauksista, joita on tehty, vain kolmasosa on mukana kansainvälisissä tietokannoissa.
Tutkijat ehdottavat myös satelliitteja tarkkailemaan tulivuoria ja tutkimuksia siitä, onko tulivuorten alla oleviin magmataskuihin mahdollista vaikuttaa.
Tarvitaan myös lisää tutkimusta siitä, miten vulkaanisia hiukkasia voidaan poistaa ilmakehästä. Ne voivat pimentää taivaan niin, että seurauksena on vulkaaninen talvi.
”Tulivuoriin vaikuttaminen voi tuntua mahdottomalta, mutta niin ajateltiin myös asteroidien torjumisesta ennen kuin Nasa vuonna 2016 perusti Planetary Defense Coordination Officen”, Lara Mani toteaa. Planetary Defense Coordination Office eli ”planeetan puolustuksen koordinointitoimisto” tarkkailee Maan lähellä liikkuvia kappaleita ja tutkii keinoja törmäyksen estämiseksi.
”Massiivisen purkauksen riski on todellinen. Siihen varautumisen laiminlyöminen on vastuutonta.”