Tongaa on viime aikoina koetellut katastrofi toisensa perään. Vedenalainen jättitulivuori purkautui, peitti koko alueen tuhkaan ja aiheutti tsunamin, joka vyöryi saarivaltion yli. Kymmenen päivää myöhemmin tapahtui maanjäristys, jonka voimakkuus momenttimagnitudiasteikolla oli 6,2. Tongalaisten kokema epäonni ei ole sattumaa.
Tyynenmeren laidalla Tongan, Uuden-Seelannin ja Japanin saarten alla ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan rannikolla kulkee nimittäin 40 000 kilometriä pitkä hevosenkengänmuotoinen siirroslinja.
Tongan purkaus oli voimakkain 30 vuoteen – ja se näkyi avaruuteen
Noin 500 kilometriä leveää siirroslinjaa kutsutaan pahaenteisesti Tyynenmeren tulirenkaaksi.
Geologiset supervoimat ovat luoneet sinne otolliset olot tulivuorenpurkauksille, maanjäristyksille ja tsunameille, jotka uhkaavat jatkuvasti altistaa läheiset maa-alueet tuhoisille katastrofeille.
Tulirengas on maapallon vaarallisin vyöhyke
Mikään muu paikka maapallolla ei ole tulirengasta geologisesti aktiivisempi.
Tulirenkaan alueella sijaitsee 850–1 000 tulivuorta, mikä vastaa kahta kolmasosaa maapallon tulivuorista. Lisäksi sen alueella tapahtuu peräti 90 prosenttia maanjäristyksistä.
Renkaan alueella kulkee maankuoren suurten tektonisten laattojen raja, missä laattojen kohtaaminen tuottaa tulivuorenpurkauksia, maanjäristyksiä, merenpohjan syvänteitä ja tsunameja.
Räjähdysherkkä rajavyöhyke alkoi muotoutua 190 miljoonaa vuotta sitten, kun kolmen aiemman, epävakaaksi muuttuneen merellisen laatan erkanemisvyöhykkeelle syntyi Tyynenmeren laatta. Tällä hetkellä Tyynenmeren laatta käsittää koko valtameren ja se törmää muihin merellisiin ja mantereisiin laattoihin Tyynenmeren reunoilla.
Valtaosa tulirenkaasta on subduktiovyöhykettä, missä yksi laatta painuu toisen alle.
Laattojen törmäykset luovat räjähdysalttiin tulirenkaan
Siirroslinjalla maankuoren tektoniset laatat kohtaavat, mikä aiheuttaa järistyksiä, tulivuorenpurkauksia ja tsunameja. Siirroslinjoista vaarallisimmat ovat subduktiovyöhykkeet, joita on valtaosassa tulirengasta.
1. Maankuori painuu alas
Maapallon pintaa peittävät litosfäärilaatat, jotka kelluvat puolisulan ja raskaammasta kiviaineksesta koostuvan vaipan päällä. Subduktiovyöhykkeellä kaksi laattaa törmää toisiinsa niin, että toinen – yleensä raskaampi merellinen laatta – työntyy alle (alempi nuoli). Törmäyksen kitka voi synnyttää maanjäristyksiä ja vajoaminen syvämeren hautoja.
2. Paine kasvaa syvällä
Kun vajonnut laatta vähitellen painuu toisen laatan kuoreen, paine kasvaa ja samalla myös lämpötila kohoaa. Noin 100 kilometrin syvyydessä paine alkaa sulattaa kivimassaa magmaksi yllä olevassa kuoressa. Magma kohoaa ylöspäin (punainen).
3. Törmäys synnyttää tulivuoria
Kohoava magma kerääntyy kammioihin, jotka voivat tyhjentyä maankuoren heikkouksien kautta. Kun magma, kaasut ja höyry (savupylväät) murtautuvat läpi, muodostuu tulivuori, joka voi sijaita joko merenpinnan ylä- tai alapuolella ja synnyttää tuliperäisiä saaria ja tulirenkaalle tyypillisiä saarijonoja. Räjähtävimmät purkaukset, järistykset ja tsunamit syntyvät subduktiovyöhykkeillä.
Tulirenkaan turmat ovat väistämättömiä
Ponnisteluista huolimatta geologit eivät ole onnistuneet ennustamaan järistyksiä ja purkauksia luotettavammin.
Tulirenkaan alueella tuhoisat voimat pääsevät valloilleen – eikä tiedetä, milloin seuraavaksi.
