800 vuoden uinumisen jälkeen lähellä Islannin pääkaupunkia Reykjavikia sijaitseva tulivuori on alkanut näyttää elon merkkejä. Geologit ovat huolestuneita ja pelkäävät katastrofia.
Vuonna 2010 samannimisen jäätikön alla sijaitseva Eyjafjallajökull lamautti purkauksellaan lentoliikenteen Pohjois-Euroopassa viikokausiksi. Purkaus ei aiheuttanut kuolonuhreja.
Tästä voit lukea vuoden 2010 dramaattisista viikoista:
Peruttu. Peruttu. Peruttu. Muutamassa tunnissa Pohjois-Euroopan lentoliikenne seisahtui ja lentokenttä toisensa jälkeen sulkeutui. Hämmentyneille matkustajille syyksi kerrottiin islantilaisen tulivuoren purkaus.
Kaaoksen aikaansaaneella tulivuorella ei ole omaa nimeä, vaan sitä kutsutaan sen päällä olevan Eyjafjallajäätikön, Eyjafjallajökullin, mukaan. Jäätikön alla maaliskuussa sattuneet pienet purkaukset olivat jo varoittaneet vulkaanisen toiminnan kiihtymisestä. Huhtikuun puolivälissä alkoi rajumpi purkaus, josta tuli pian uutisten pääaihe etenkin Euroopassa.
Eyjafjallajökull sinkosi tonneittain tuhkahiukkasia ilmakehään kilometrien korkeuteen. Korkealla puhaltava voimakas luoteistuuli ohjasi pilven kohti Eurooppaa, jossa ilman tuhkapitoisuudet olivat pian vaarallisen suuria.
Maa toisensa jälkeen päätti kieltää lentämisen ilmatilassaan. Lentäjät tukivat ilmailuviranomaisten päätöksiä, sillä tuhkan tiedettiin voivan sammuttaa moottorit.
Eräs tuhkapilveen aikoinaan lentänyt pilotti neuvoi muita tällöin kääntymään heti takaisin, pienentämään moottoritehoa ja hakeutumaan alemmas.
Normaalina arkipäivänä Euroopassa tehdään 28 000 liikennelentoa. Ilmatilojen sulkeuduttua lentoliikenteen merkitys kävi selvästi ilmi. Tuhannet matkustajat jumiutuivat niille sijoilleen.
Vaikka tuhkatilanne Euroopan alueella vaihteli, se alkoi pian vaikuttaa myös muuhun maailmaan, sillä mantereidenvälisiäkään lentoja ei pystytty tekemään Eurooppaan eikä sieltä voitu lentää muualle. Pahimmillaan purkaus lamautti kolmanneksen koko maailman lennoista.
VIDEO: Näe tuhkapilvi läheltä:
(Video: Fredrik Holm)
Kun lentoliikenne ajautui kaaokseen, auto- ja junaliikenteessä elettiin kiireisiä päiviä. Linja-autoyhtiöt kuljettivat lomalaisia ja työmatkalaisia Euroopan laidalta toiselle ja juniin lisättiin mahdollisuuksien mukaan ylimääräisiä vaunuja.
”On kuin jouluruuhka, mutta pahempi”, tilannetta luonnehti eräs rautatieläinen.
Muutamat matkustajat olivat niin epätoivoisia, että he saattoivat turvautua jopa Ranskasta Suomeen ulottuvilla matkoilla taksikyytiin.
Britannia taas päätti lähettää laivastonsa aluksia hakemaan kansalaisiaan Espanjasta kotimaahan.
Tuhkakatastrofi osoitti, miten monin tavoin nyky-yhteiskunta on riippuvainen lentoliikenteestä. Kyse ei ollut vain matkustajaliikenteen pysähtymisestä.
Esimerkiksi luuydinsiirtoja oli lykättävä, koska ei saatu siirteitä. Keniassa taas lentokentät täyttyivät kuihtuvista kukista, jotka odottivat kuljetusta eurooppalaisille kuluttajille.
Lentoyhtiöitä arvosteltiin ankarasti tavasta, jolla ne kohtelivat matkustajia. EU:n säännösten mukaan matkustajalla on oikeus lentoyhtiön huolenpitoon, jos lento peruutetaan.
Keväällä yhtiöt alkoivat kuitenkin lipsua säännöksistä, koska peruutukset koskivat niin suuria matkustajamääriä. Tätä perusteltiin sillä, että yhtiöillä ei ollut varaa noudattaa säännöksiä.
”Meitä kohdellaan huonommin kuin matkatavaroita”, valittivat matkustajat, jotka joutuivat yöpymään lentokentällä matkalaukut päänalusenaan.
- huhtikuuta 2010 tuhkapilvi peitti suuren osan Pohjois-Euroopan lentotilasta.
Viikkoja kestäneen kriisin aikana julkaistiin päivittäin karttoja, jotka osoittivat tuhkapilven oletetun sijainnin. Kartat tuotti Euroopan ilmatilan turvallisuudesta vastaava laitos Eurocontrol.
Kartat perustuivat vuonna 1986 kehitettyihin kolmiulotteisiin tietokonemalleihin, jotka kuvasivat Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa ilmaan vapautuneen säteilyn leviämistä.
Koska lentokielto perustui laskelmiin eikä mittauksiin, sen mielekkyyttä epäiltiin kärkevästi. Viranomaiset pysyivät kuitenkin aluksi tiukkana, sillä heidän mukaansa matemaattiset mallit olivat paras perusta arvioille.
Muutaman päivän jälkeen jotkin lentoyhtiöt saivat kuitenkin luvan tehdä testilentoja ilman matkustajia. Kun tutkimuksissa koneista ei löytynyt vaurioita, eri maissa päätettiin lieventää kieltoa.
Ilmatila jaettiin kolmeen osaan: tuhkattomaan vyöhykkeeseen, vyöhykkeeseen, jossa ilmassa oli tuhkaa enintään 0,002 grammaa kuutiometrissä – ja vyöhykkeeseen, jossa tuhkaa oli niin paljon, että lentäminen oli kiellettyä. Ohuessa tuhkassa sai lentää erikoisluvalla, ja kone oli tutkittava joka lennon jälkeen.
Monet alueen asukkaista evakuoitiin, mutta purkaus ei aiheuttanut kuolonuhreja.
Pian sään muutos alkoi helpottaa tilannetta, kun tuulet puhalsivat tuhkaa pois Euroopan yltä. 22. huhtikuuta lentoliikenne oli palautunut jälleen normaaliksi.
Vaikka onnettomuuksilta vältyttiin, kyse oli suurimmasta ilmailun kriisistä toisen maailmansodan jälkeen. Lentoyhtiöiden kokonaistappioiden arvioitiin nousevan 1,3 miljardiin euroon.
102 000 peruttua lentoa
Normaalina arkipäivänä Euroopassa lentokoneet nousevat ilmaan ja laskeutuvat 28 000 kertaa.
Eyjafjallajökullin tuhkapilven levittyä ilmakehään tehtiin kaikkiaan 102 421 lentoa normaalia vähemmän. Pohja saavutettiin 17. –18. huhtikuuta, jolloin Euroopassa lennettiin vain noin 5 000 lentoa.
Luvut ovat peräisin Euroopan ilmatilan turvallisuutta valvovalta Eurocontrol-laitokselta, joka pitää kirjaa kaikista liikennelennoista.