Islantilainen tulivuori laukoo laavasuihkuja
Islannin maaperästä Reykjavikin läheltä on puolentoista kuukauden ajan kuplinut laavaa pinnalle hämmästyttävän tasaisesti.
Toukokuun ensimmäisen viikonlopun tienoilla purkaus yhtäkkiä voimistui ja Geldingadalirin laakson suurimmasta kraatterista purskahti ilmaan 300 metriä korkea laavapylväs.
Laavalähteen käytös noudattaa kaavaa, joka enteilee sitä, että purkaus voi kestää 100 vuotta.
Laavapylväät noudattavat vanhaa kaavaa
Laavapylväs näkyi Reykjavikiin 27 kilometrin päähän ja laavasade sytytti useita maastopaloja Reykjanesin niemimaalla.
VIDEO: Katso näkymää Reykjavikista tästä
Tulipalot voivat olla syntyneet myös siitä, että laavaa on purkautunut pinnalle useista kohdista, ja viranomaiset tutkivat nyt tilannetta.
Purkauksen luonne on muuttunut niin, että laavasuihkujen jälkeen kraattereissa ei ole enää yhtä aktiivista vulkaanista toimintaa.
Tämä voi merkitä sitä, että purkaus noudattaa samaa kaavaa kuin alueen edellinen purkaus 800 vuotta sitten.
Siinä tapauksessa asukkaiden kärsivällisyys joutuu koetteelle, sillä laavan nousu pinnalle voi jatkua 100 vuotta pienistä, hajallaan olevista purkausaukoista, kuten geologisten tutkimusten mukaan kävi, kun laavaa viimeksi pulppusi pinnalle Reykjanesissa.
Islannissa tulivuoritutkijat - vulkanologit ja geologit - eivät toisaalta ole huolissaan kehityksestä. Purkaus näyttää nyt kehittyvän tapaan, joka ennustettiin, kun maa alkoi järistä maaliskuussa.
Toisaalta tasaisuus on herättänyt ihmetystä, sillä se ei vaikuta olevan samaa sarjaa kuin purkausta edeltänyt seisminen aktiivisuus.
Jos laavaa pursuaa pinnalle useista kohdista, se on silti merkki siitä, että purkaus jatkuu ennustetusti.
Kun magmaa nousee magmakammiosta (3), se muodostaa intruusioita (1,2, 4-7), jotka joko lävistävät maakerrokset tai tihkuvat niihin, jolloin magma jähmettyy. Lakkoliitti (1) on intruusio, joka voi kohottaa maan pintaa, tai jos paine on riittävän korkea, rikkoa sen.
Uusi purkaus voi olla tulossa
Laavasuihkut voivat olla merkki siitä, että purkaus on menettämässä voimakkuuttaan, toteaa vulkanologian prosessori Islannin yleisradiolle RÚV:lle.
Purkauksessa muodostuu alueelle tyypillisestä kivilajista, basaltista, koostuva hyvin juokseva laavavirta. Tämäntyyppinen magma ei pysty kasvattamaan maaperässä painetta yhtä suureksi kuin muut magmatyypit eikä siksi purkaudu yhtä räjähtävästi.
Kun purkaus hidastuu, laava virtaa hitaammin, ja sitä kovettuu tulpaksi maanpinnalle. Kun kaasun paine alla olevassa magmassa kasvaa liian suureksi, laavaa purskahtaa korkeana suihkuna.
Asiantuntijoiden mukaan on todennäköistä, että purkaus on vasta alussa. He ennustavat, että uusia purkauksia syntyy vielä satoja vuosia ja varoittavat uskomasta, että pahin vaara olisi ohi.
