20 000 pientä järistystä ravisteli Islantia 24. helmikuuta - 2. maaliskuuta. Niitä esiintyi noin kaksi järistystä minuutissa.
Maaperä ei ole vieläkään rauhoittunut.
Järistykset eivät ole epätavallisia Islannissa, jossa on aktiivista vulkaanista toimintaa, mutta niiden suuri määrä ja sijainti ovat herättäneet huolta.
Geologit seuraavat tilannetta tarkasti selvittääkseen, mitä Islannin alla tapahtuu – ja onko siellä kehkeytymässä isompi purkaus.
Urkuääni paljastaa magman
Järistyskeskus sijaitsee Reykjanesin niemimaalla 27 kilometriä lounaaseen pääkaupungista Reykjavikista.
Nouseva magma kerääntyy tietyille vyöhykkeille (harmaa väri) ja voi aktivoida neljä Krýsuvíkin järjestelmän tulivuorta, jotka viimeksi purkautuivat 1100-luvulla. Sitä voi suihkuta pinnalle myös maaperän halkeamista (punainen väri). Nousu kasvattaa painetta lähellä maanpintaa, mikä aiheuttaa järistyksiä.
Alue on vulkaanisesti hyvin aktiivista, sillä se kuten muukin Islanti lepää kahden tektonisen laatan rajalla. Laatat liukuvat toisistaan eroon muodostaen Atlantin keskiselänteen.
Niemimaalla on ollut rauhallista 800 vuotta. Tähän asti.
Geologit ja Islannin viranomaiset ovat pitäneet tarkasti silmällä aluetta infraäänimikrofoneilla, satelliiteilla ja maanjäristysmittareilla. He ovat havainneet muun muassa:
- maaperässä uruilta kuulostavia ääniä, jotka syntyvät sulan kivimassan eli magman kohotessa ylöspäin.
- maaston korkeuden muutoksia, esimerkiksi maaperä on kohonnut laajoilla alueilla ja toisin paikoin laskenut. Ne ovat merkki magman liikkeistä maaperässä.
- pieniä ja kohtalaisia järistyksiä, joiden magnitudi on ollut enintään 5,7. Järistykset viittaavat siihen, että ylöspäin kohoavat magmakuplat laajenevat.
Kun magmaa nousee magmakammiosta (3), se muodostaa intruusioita (1,2, 4-7), jotka joko lävistävät maakerrokset tai tihkuvat niihin, jolloin magma jähmettyy. Lakkoliitti (1) on intruusio, joka voi kohottaa maan pintaa, tai jos paine on riittävän korkea, rikkoa sen.
Osa geologeista tulkitsee kiihtyneen aktiivisuuden niin, että purkaus lähenee. Jos näin tapahtuu, laavaa purkautuu valtavia määriä, mutta se ei tapahdu kerralla.
Laavalähteet suihkuavat vuosisadan
Geologinen historia osoittaa, että Reykjanesissa on syntynyt purkauksia noin 800 vuoden välein maanjäristyssarjan jälkeen.
Purkauksessa muodostuu alueelle tyypillisestä kivilajista, basaltista, koostuva hyvin juokseva laavavirta. Tämäntyyppinen magma ei pysty kasvattamaan maaperässä painetta yhtä suureksi kuin muut magmatyypit eikä siksi purkaudu yhtä räjähtävästi.
Toisaalta purkauksesta voi muodostua hyvin pitkäkestoinen:
Laavaa voi purkautua pinnalle jopa 100 vuotta pieninä paikallisina purkauksina, kuten geologisten tutkimusten mukaan kävi viimeksi Reykjanesin aktivoituessa.
Niemimaalla järistysten määrä on nyt vähentynyt, mikä voi merkitä, että magma on jähmettynyt pinnan alle. Seisminen aktiivisuus on silti yhä suurta, joten tilanteen kehittymistä seurataan.
Islannin viranomaiset kehottava paikallisia asukkaita pysymään valppaina.