Aivosolut selvisivät 2 000 vuoden takaisesta tulivuorenpurkauksesta
Kun Vesuviuksesta alkoi pulputa laavaa Italiassa vuonna 79, läheiset Pompejin ja Herculaneumin kaupungit hautautuivat kuumaan tuhkaan. Tuhannet asukkaat kuolivat ja kapseloituivat tuhkaan kuolinhetkensä pysäytyskuvana.
Pysäytyskuva: Uhrit muuttuvat tomuksi
25. elokuuta kello 1, Herculaneum
Yhden aikaan aamuyöstä ensimmäinen kaikkiaan kuudesta hehkuvasta ja kaiken tieltään tuhoavasta tuhkavyörystä saavutti Pompejin naapurikaupungin Herculaneumin.
Herculaneum oli pieni kaupunki, joka sijaitsi Pompejin luoteispuolella. Se oli tuulen suunnan ansiosta välttänyt Pompejin ylle sattuneen kivisateen.
Maanjäristys oli kuitenkin ravistellut Herculaneumin taloja tuntikausia, ja monet kaupungin asukkaista olivat paenneet.
Sadat ihmiset olivat rientäneet rannalle, jossa he yöpyivät toivoen pelastajien saapuvan mereltä.
Valveilla olevat näkivät, miten valtava hehkuva virta alkoi vyöryä vuorenrinnettä alas.
Vesuviuksen ylle kohonnut tuhka- ja kivipylväs oli alkanut luhistua, ja 800-asteinen virta kuumaa tuhkaa, hehkuvia kiviä ja myrkyllisiä kaasuja vyöryi alas sadan kilometrin tuntivauhtia.
Kukaan ei päässyt pakoon punahehkuista massaa, joka muutaman minuutin kuluttua virtasi yli Herculaneumin kaupunginmuurin, läpi katujen ja edelleen rannalle, jonne ihmiset olivat paenneet.
Tähän mennessä arkeologit ovat löytäneet lähes kolmesataa uhria Herculaneumin rannikolta.
Useimmat olivat etsineet turvaa rannalla olevista kylpylärakennuksista.
Kaivauksissa löydetyt luut osoittavat, että toisin kuin pompejilaiset, Herculaneumin asukkaat eivät kuolleet tukahtumalla vaan armottomaan kuumuteen.
Rannalle paenneet saivat surmansa välittömästi, kun tuhka- ja mutavyöry sai heidän lihansa kiehumaan, aivonsa räjähtämään ja luunsa pirstoutumaan kuin hauraan lasin.
Uhrien joukosta arkeologit ovat löytäneet muun muassa roomalaisen sotilaan, jonka luuragon tutkimukset ovat osoittaneet tuhkavyöryn paineaallon olleen valtava: joka ikinen hänen ruumiinsa luu on murtunut, sisäkorvan pieniä luita lukuun ottamatta.
Jopa pronssi- ja hopeakolikot, joita joillakuilla uhreista oli mukanaan, olivat sulaneet välittömästi äärettömässä kuumuudessa.
Kylpylöihin paenneet ihmiset ovat kuulleet tuhkavirran kauhistuttavan kumun sen jyrätessä heidän kaupunkinsa ja kotinsa maan tasalle.
Jotkut olivat kääntyneet ovelle päin, mutta useimmat olivat kääntäneet päänsä kauhuissaan poispäin, ennen kuin virta vyöryi sisään ja surmasi heidät.
Uhrien joukossa oli muun muassa nuori tyttö, mahdollisesti orja, joka puristi pientä vauvaa tiukasti itseään vasten yrittäen turhaan suojella sitä omalla kehollaan.
Herculaneumin kuolonuhrien joukossa oli noin 20 vuoden ikäinen mies, ehkä temppelinvartija, jonka jäännökset kaivettiin esiin 1960-luvulla läheltä keisari Augustuksen palvontaan tarkoitettua tilaa.
Emme voi tietää, mitä miehen päässä pyöri hänen elämänsä viimeisinä sekunteina, mutta arkeologit ovat päässeet hyvin lähelle sitä.
Kuumuus muutti aivot lasiksi
Vuonna 2018 tutkijat havaitsivat miehen kallon sisällä outoja mustia siruja, aivomassaa, ja nyt italialainen tutkijaryhmä on löytänyt tästä 2 000 vuotta vanhasta kudoksesta hyvin säilyneitä aivosoluja.
Uhrin kallon sisältä löydettiin muutaman millimetrin mittaisia lasinsiruja. Kallo oli saattanut räjähtää kovasta kuumuudesta.
Tulivuorenpurkauksen aikana Herculaneum peittyi muutamassa sekunnissa tuhka- ja kaasuvyöryn alle. Miehen ruumis jäi paksun 500-asteisen hienon tuhkakerroksen sisään, joka vähitellen jäähtyi ja kivettyi.
Nopea kuumeneminen ja jäähtyminen saivat miehen aivokudoksen muuttumaan lasimaiseksi, ja se muistuttaa nykyisin tuliperäistä obsidiaania. Obsidiaania syntyy, kun laava kohtaa kylmän ilman tai veden, ja tutkijat uskovat, että aivoissa samantyyppinen prosessi on voinut muuttaa aivokudoksen koviksi lasimaisiksi siruiksi.
Aivot ja selkäranka lasittuivat
Lasittuminen on saanut aivot ja pätkän selkärankaa säilymään hyvin yksityiskohtaisesti, ja niitä on nyt tutkittu elektronimikroskoopilla.
Lasin muodostuminen paljastaa purkauksen luonteen
Aivosolut säilyvät usein vain silloin, kun niissä tapahtuu saippuoitumiseksi kutsuttu prosessi, minkä jälkeen solujen rakennetta on vaikea tutkia. Siksi hyvin säilyneet lasittuneet hermosolut ovat ainutlaatuisia ja avaavat uusia tutkimusmahdollisuuksia.
Tutkijoiden mukaan tutkimukset voivat auttaa ehkäisemään tulevien tulivuorenpurkausten seurauksia, sillä lasittuminen kertoo siitä, kuinka vaarallisia tuhkapilvet voivat olla.
Vesuviuksen ympäristössä kaivauksia suorittaville arkeologeille löytö tuo uutta tietoa tulivuorenpurkauksen rajuudesta ja kulusta. Se, että lasi oli ehtinyt kovettua ennen kuin Herculaneumiin satoi uusi kerros tuhkaa ja hohkakiveä, osoittaa, että purkauksessa oli useita vaiheita.
