Suuri pussieläin eli Australiassa 3,5 miljoonaa vuotta sitten
Australian erämaassa eli 3,5 miljoonaa vuotta sitten 250-kiloisia pussieläimiä. Fossiililöytöjen 3D-kuvauksella on saatu osin kuvannettua eläimen luuranko ja samalla on saatu selitys sille, miksi eläin pystyi sopeutumaan muuttuviin ilmasto-oloihin.
Ambulator keanein siluettikuvassa näkyvät luut, joiden jäänteitä löydettiin hiljattain. Eläimen harvinainen liikkumistapa saattoi mahdollistaa sen sopeutumisen ilmastonmuutokseen 2,6 miljoonaa vuotta sitten.
Nykyisin 80 prosenttia Australian pinta-alasta koostuu kuivista alueista, mutta plioseenina tunnetulla geologisella aikakaudella 5,4–3,6 miljoonaa vuotta sitten maa oli kosteampaa ja suurten metsien ja niittyjen peittämää.
Mantereella eleli suuria pussieläimiä, jotka vastasivat kooltaan nykypäivän poroja.
Plioseenin loppupuolella valtavat alueet kuivuivat, mikä loi suuria kuivia alueita metsien ja niittyjen välille. Tämä pakotti ison pussieläimen sopeutumaan rajuun ilmastonmuutokseen.
Australialaisen Flindersin yliopiston paleontologit tutkivat harvinaista tuntemattoman, sukupuuttoon kuolleen pussieläimen luurankolöytöä.
3D-kuvaus saattaa antaa vastauksen siihen, miten laji selvisi Australian muinaisesta ilmastonmuutoksesta, tutkijat kirjoittavat Royal Society Open Science -tiedelehden artikkelissa.
Vuonna 2017 tutkijaryhmä löysi tuntemattoman pussieläimen 3,5 miljoonaa vuotta vanhoja fossiilijäänteitä kallioiselta alueelta Kalamurinan villieläinten suojelualueelta Etelä-Australiasta.
Sopeutui ilmastonmuutokseen
Uusi laji sai nimekseen Ambulator keanei, ja se kuuluu pussieläinten sukupuuttoon kuolleiden eläinten diprotodontia-lahkoon, johon kuului nykyisiä vompatteja muistuttaneita suuria pussieläimiä.
A. keanein ruumiinrakennetta voisi kuvailla karhun ja sarvikuonon risteytykseksi. Se painoi noin 250 kiloa, ja sen säkäkorkeus oli noin metrin luokkaa.
Tutkijat tekivät luiden jäänteistä 3D-kuvia, jotka ovat nähtävillä verkossa. Kuvien perusteella he laativat tietokonemallin A. keanein mahdollisesta ulkonäöstä.
Yksi Ambulator keanein luista 3D-kuvana kahdesta eri kuvakulmasta. Kaikki kuvat ovat vapaasti katsottavissa MorphoSource-verkkopalvelussa.
Mallin perusteella on päätelty, että suuri pussieläin liikkui eri tavalla kuin samankokoiset nykyeläimet.
”Suurin osa nykyisistä kasvinsyöjistä, kuten sarvikuono, on varvasastujia, mikä tarkoittaa, että niillä osuvat kävellessä maahan ainoastaan varpaat, kantapää ei koske lainkaan maahan”, tutkimusta tekemässä ollut Jacob van Zoelen sanoo lehdistötiedotteessa.
”Pussieläin taas käveli niin, että kantaluu osui maahan samalla tavoin kuin ihmisellä.”
Tämä voi selittää esimerkiksi sen, miten A. keanei sopeutui Australian muinaiseen ilmastonmuutokseen. Kantapään osuessa kävellessä maahan säästyy energiaa, kun paino jakautuu tasaisesti koko jalkaterälle.
Tutkijoiden mukaan tämän ansiosta eläin pystyi ylittämään suuria kuivia alueita siirtyessään ruoan ja veden perässä metsien ja niittyjen välillä. Latinan sana ambulator tarkoittaa kävelijää.