Yöpilvet hohtavat taivaalla ylimpänä
Pilvet näyttävät yleensä roikkuvan matalalla. Esiintyykö niitä myös ylempänä avaruudessa?
Useimmat pilvityypit syntyvät ilmakehän alimmassa kerroksessa, troposfäärissä. Sen yläpuolella vesihöyryä on vähän ja pilvet ovat harvinaisempia. Helmiäispilviä esiintyy kuitenkin 16–30 kilometrin ja valaisevia yöpilviä 80–100 kilometrin korkeudessa. Valaisevat yöpilvet havaitsi tiettävästi ensimmäisenä brittiläinen tähtitieteilijä T. W. Backhouse vuonna 1885, eikä niitä ehkä ollutkaan sitä aiemmin. Kaksi vuotta ennen havaintoa, vuonna 1883, purkautui Indonesiassa sijaitseva Krakataun tulivuori, josta sinkoutui tuhkaa korkealle. Osa purkauksen hiukkasista jäi ilmakehään, ja niiden ympärille härmistynyt jää muodostaa yöpilviä. Yöpilvet jäivät pysyväksi ilmiöksi, mikä aiheutunee teollistumisen myötä vapautuneesta metaanista. Ilmakehän yläosassa metaani muuttuu vesihöyryksi, joka tiivistyy pilviksi. Valaisevien yöpilvien esiintymisalue näyttää laajenevan. Backhousen aikaan niitä saatettiin havaita vain 50. leveysasteen pohjoispuolella, mutta nykyään niitä esiintyy jopa 40. leveysasteen tienoilla. Yöpilviä näkyy vain vähän ennen auringonnousua tai vähän auringonlaskun jälkeen, kun Aurinko valaisee ne horisontista.