Noin 75 prosenttia vuoden salamoista iskee kesä-, heinä- ja elokuussa. Lämpö nostattaa kosteita ilmamassoja korkealle ilmakehään, missä höyry jäätyy rakeiksi.
Alaspäin vajotessaan rakeet osuvat nouseviin kevyempiin jääkiteisiin.
Jännite hajottaa atomeja ja synnyttää plasmaa
Törmäyksissä rakeet saavat positiivisen varauksen ja kiteet negatiivisen. Jännite-eron kasvaessa ilman elektronit irtautuvat atomiytimistään ja syntyy plasmaa.
Plasma muodostaa ilmaan monihaaraisen kanavan, jossa elektronit pääsevät virtaamaan.
Sähkö kuumentaa ilman ja saa sen hohtamaan
Maanpinnan tuntumassa kanava törmää positiivisiin varauksiin, mistä syntyy pilven ja maan välinen oikosulku.
Elektronit virtaavat nyt noin 30 000 ampeerin sähkövirtana. Se lämmittää ilman Auringon pintaa kuumemmaksi ja saa sen hehkumaan. Lämpö luo myös paineaallon, joka kuuluu jyrinänä.
Hiukkaset luovat erilaisia salamoita
Pilvestä maahan, pilvestä pilveen, pilvestä ilmaan tai pilven sisällä. Ukkosella salamat sinkoilevat ristiin rastiin ilmakehässä.
KESÄN SALAMAOPAS
-
MISSÄ JA MILLOIN?
Salamoita esiintyy niin päivällä kuin yölläkin, mutta tietenkin ne vaikuttavat komeammilta pimeän aikaan. Muista pysyä aina turvallisen välimatkan, ainakin 1–5 kilometrin, päässä.
-
TARKKAILUPAIKKA?
Salamat ovat vaarallisia. Älä seiso puun tai korkean valaisinpylvään alla. Turvallisin paikka on auto, sillä jos salama iskee autoon, se johtuu auton metallikorin pintaa pitkin maahan.
-
KUVAAMINEN?
Jos haluat kuvata salamoita, aseta kamera jalustalle ja suuntaa se ukonilmaa kohti – esimerkiksi avoimesta ikkunasta. Valota 20–30 sekuntia kerrallaan.
Eniten salamoi Afrikassa
Salamoita rekisteröivällä satelliitilla on saatu pajon tietoa salamoiden jakautumisesta eri puolille maailmaa. Laskelmien mukaan maailmassa riehuu päivittäin noin 40 000 ukonilmaa. Useimmat niistä syntyvät päiväntasaajan seudulla. Siellä auringonsäteet lämmittävät ilmaa niin voimakkaasti, että ylöspäin kohoavat lämpimät ja kosteat ilmamassat aiheuttavat laajoja ukkosrintamia.
