Miten lumi syntyy?

Lunta muodostuu sadepilvissä yleensä silloin, kun pilvien lämpötila on –5 ja –20 asteen välillä.

Siinä lämpötilassa pilvet koostuvat pienistä jäähiukkasista ja alijäähtyneistä vesipisaroista. Pölyhiukkasten ja muiden hiukkasten eli tiivistymisytimien ympärille muodostuu läpimitaltaan parin millimetrin kokoisia jäähiukkasia.

Vesihöyryn jäätyessä jäähiukkasista kasvaa jääkiteitä ja niistä rakenteeltaan kuusikulmaisia lumikiteitä.

Lumikiteiden muoto vaihtelee lämpötilan, ilman kosteuden, tuulen ja muiden fysikaalisten olosuhteiden mukaan: voi syntyä esimerkiksi jääneulasia, prismoja ja pylväitä tai tähti-, levy- ja pensaskiteitä.

Sitten ne liittyvät toisiinsa mitä moninaisimmiksi yhdistelmiksi, kunnes niistä tulee niin raskaita, että ne putoavat maahan lumihiutaleina.

Kun lumihiutaleita alettiin tarkastella tieteellisesti 1800-luvun lopulla, niiden muodossa ja koossa esiintyvä vaihtelu ällistytti tutkijat.

Pääteltiin, että kahta täysin samanlaista lumihiutaletta ei voi syntyä. Vuonna 1988 yhdysvaltalaiset ilmatieteilijät väittivät kuitenkin löytäneensä kaksi samanlaista, onton pylvään muotoista, lumikidettä.

Periaatteessa on mahdollista, että pienet, vain muutamasta vesimolekyylistä koostuvat yksittäiset lumikiteet ovat samanlaisia.

Useista lumikiteistä koostuvissa lumihiutaleissa on yleensä kuitenkin niin paljon molekyylejä, että kahden identtisen hiutaleen muodostumista pidetään hyvin epätodennäköisenä.

Lumessa voi leikkiä monella tavalla, siitä voi vaikkapa rakentaa lumilinnoja tai tehdä lumiukkoja, jotka varustetaan porkkananenällä, hiilisilmillä ja hatulla.

Lumiukkoperinteen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta kirjailija Bob Eckstein on löytänyt keskiaikaisista teksteistä viittauksia siihen, että niitä on tehty ainakin jo vuonna 1380.

Todennäköisesti perinne juontaa juurensa vielä tätä varhaisemmalta ajalta.