Ilmassa on aina vettä höyrystyneenä. Kylläisen ilman suhteellinen kosteus on 100 prosenttia. Jos raja ylittyy, höyry alkaa tiivistyä vedeksi. Ilmatieteessä ilmankosteutta on mitattu perinteisesti psykrometrillä, joka perustuu kahteen lämpömittariin. Toista mittareista peittää kostea kangas, ja kun kosteus haihtuu, lämpötila laskee. Kun kostean mittarin lämpötilaa verrataan kuivan mittarin lämpötilaan, erosta saadaan selville, kuinka paljon kosteutta ilmassa on. Menetelmän ovat syrjäyttäneet sähköiset kosteusmittarit.
Ne mittaavat tiettyjen aineiden, kuten litiumkloridin, sähköisen vastuksen muutosta. Vastukseen vaikuttaa ilman kosteus. Uusien mittaustekniikoiden kehittämisestä huolimatta käytössä on yhä myös menetelmä, jonka sveitsiläinen Horace Bénédict de Saussure keksi jo 1783. Se perustuu hiuksen venymiseen ilman kosteuden kasvaessa. Enimmillään karva voi pidetä kolme prosenttia. Hiuskosteusmittarissa eli hygrometrissä pituuden muutokset välittyvät osoittimen liikkeiksi.