Shutterstock
Lunta rullalla
Luonto
Sää

Kuinka tuuli pyörittää lumikääröjä?

Kun kävin viime talvena Yhdysvalloissa, näin siellä suuria vieriviä lumipalloja, joita paikalliset kutsuivat snow rollereiksi. Kuinka ne syntyvät?

Julkaistu 10.03.22
Teksti: Niels Halfdan Hansen

Pohjois-Amerikassa lumikääröt tunnetaan ainakin nimillä snow rollers, snow bales, snow spirals ja snow donuts.

Lumikäärössä on kyse ohuen lumikerroksen menemisestä rullalle. Kun lumipallo alkaa vieriä, syntyy kierrepullaa muistuttava möykky.

Yleensä lumikäärö muodostuu ohuesta pintalumikerroksesta. Toisin sanoen koko lumipeite lähtee harvoin menemään rullalle.

Käärön takana on voimaa ja liisteriä

Lumikääröjä voi syntyä, kun voimakas tuuli irrottaa lumipeitteen pinnasta pieniä paloja.

Lumikääröt syntyvät melkein poikkeuksetta kovalle pinnalle, kuten jäälle tai hankiaiselle, sataneesta uudesta lumesta. Kerros on yleensä vain parin sentin paksuinen. Kun alusta on sileä eikä siinä ole lunta sitovia kasveja tai kiviä, käärö voi pyöriä – ja kasvaa – pitkään.

Lumi voi lähteä liikkeelle silloin, kun ulkoinen voima kumoaa liikettä vastustavan kitkan. Jo 12 metriä sekunnissa puhaltava tuuli voi saada aikaan lumikääröjä, joiden läpimitta on 20 senttiä. Käärö kasvaa kuitenkin vain vierimällä. Siksi suurimmat kääröt syntyvät sopivasti kaltevissa rinteissä.

Lumen rullautumiskykyyn vaikuttaa lämpötila. Sen pitää olla nollan tuntumassa. Suojalla lumi on kosteaa, pehmeää ja paakkuuntuvaa nuoskaa. Jos lumi on liian märkää, käärö luhistuu omasta painostaan. Jos lumi on liian kylmää ja kuivaa, se ei paakkuunnu.

Irtoamista helpottaa lumipinnan kaltevuus esimerkiksi vuorenrinteessä tai harjakatolla.

Kaltevalla pinnalla painovoima voi edistää lumikerroksen rikkoutumista ja lumipalloilmiön alkamista pienestä palasta.

Jos voima on riittävän suuri ja se vaikuttaa tarpeeksi kauan ominaisuuksiltaan sopivaan lumeen, pyöriessään pala voi kerätä lisää lunta pinnalleen ja kasvaa kääröksi.

Lumikäärö on tavallaan kylmän ilmastovyöhykkeen vastine vaikkapa lännenelokuvista tutulle arokieriäiseksi kutsutulle kuivalle kasville, jota tuuli pyörittää pitkin maanpintaa.

Usein lumikääröt jäävät läpimitaltaan vain parisenttisiksi. Ihanneolosuhteissa niistä voi kuitenkin tulla jopa noin kolmen metrin levyisiä ja metrin paksuisia.