Katrina hukutti New Orleansin

Aiemmin samana päivänä Nagin oli antanut keskustan ja lähiöiden 1,3 miljoonalle asukkaalle määräyksen poistua kaupungista, ja vaikka yhdeksän kymmenestä tottelikin käskyä, kaupungissa oli yhä paljon väkeä.

Jotkut uskoivat selviävänsä tästä rajuilmasta samalla tuurilla kuin aiemmistakin myrskyistä.

Osalla kaupunkiin jääneistä, ensisijaisesti iäkkäistä, heikoista tai köyhistä asukkaista, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä, koska heillä ei ollut autoa tai varaa hankkia matkalippua.

Lämmin höyry ruokkii hurrikaania

Atlantilla muodostunut trooppinen myrsky oli elokuun 25. päivänä vuonna 2005 kasvanut hirmumyrskyksi Bahamasaarten yllä, ja se oli nyt matkalla kohti New Orleansia.

Kyseessä oli jo yhdestoista samana vuonna havaittu hirmumyrsky, ja Maailman ilmatieteen järjestö oli nimennyt sen aakkosten 11. kirjaimen mukaisesti Katrinaksi.

Hirmumyrskyt eli hurrikaanit ovat myrskyistä tuhoisimpia. Myrskyrintama saattaa kasvaa jopa useiden tuhansien kilometrien levyiseksi ja tuuli kiihtyä jopa 250 kilometriin tunnissa.

Hurrikaani syntyy lämpimän meren yllä, kun meriveden pintalämpötila on vähintään 26,5 astetta. Auringon lämpö muuttaa pintavettä höyryksi, joka muodostaa kohotessaan ukkospilviä.

Meren ylle syntyy voimakas matalapaine, jota ympäröivä ilmamassa pyrkii ensin täyttämään. Maan pyörimisliike kuitenkin sysää korvausilman kiertoliikkeeseen, jolloin matalapaineen ympärille syntyy hurrikaaneille tyypillinen pyörre.

Kun ilmanpaine ja tuulet keräävät tarpeeksi voimaa, myrsky muuttuu hirmumyrskyksi. Hirmumyrskyssä tuulen nopeus on 119–252 kilometriä tunnissa.

Hirmumyskyjen voimakkuutta kuvataan Saffirin–Simpsonin asteikolla.

Matkallaan kohti New Orleansia Katrina-hurrikaani sai lisäpotkua Meksikonlahden lämpimästä merivedestä ja siitä tuli harvinaisen voimakas 5. asteen hurrikaani, jonka kaltaisia oli Yhdysvaltojen rannikolla koko 1900-luvun aikana havaittu ainoastaan kolmesti.

Satatuhatta ihmistä jäi kaupunkiin

Suurin osa kaupunkilaisista poistui New Orleansista täpötäysiin autoihin ja busseihin ahtautuneina tuona elokuun sunnuntaina, mutta kaupunkiin jääneet koettivat hankkiutua turvaan hätäkeskuksiin, joita viranomaiset olivat kiireessä järjestäneet.

Kansalaisia oli kehotettu ottamaan mukaansa ruokaa ja juomaa ainakin viideksi päiväksi, mutta kiireen vuoksi monella ei ollut mukanaan muuta kuin yllään olevat vaatteet.

Noin 20 000 henkeä haki suojaa kaupungin suurimmasta hätäkeskuksesta, joka oli perustettu jättimäiselle Superdome-urheiluareenalle.

Viranomaisten mukaan betoniseinien suojaama sisähalli oli New Orleansin turvallisin paikka. Koko valtava ihmis­joukko vauvasta vaariin oli ahtautuneena urheiluhalliin.

Sen uumenissa kukaan tuskin kuuli ulkopuolella raivoavaa tuulta, joka hetki hetkeltä voimakkaammin varoitti tulevasta katastrofista.

New Orleansissa oli noin satatuhatta kaupunkilaista, ja koteihinsa jääneitä kehotettiin hakeutumaan riittävän korkealle, mieluiten vähintään kolmannen kerroksen korkeuteen maanpinnasta.

Meteorologit ennustivat, että Katrina-hirmumyrsky iskisi maihin New Orleansin eteläpuolella maanantaiaamuna 29. elokuuta.

Vanhat vallit liian matalia

Kuivattu suistoalue, jolla suurin osa New Orleansista sijaitsee, on useita metrejä merenpintaa alempana, ja tulvien ehkäisemiseksi sade- ja pohjavettä joudutaan jatkuvasti pumppaamaan pois.

Kaupunki on tavallaan kuin kylpyamme, josta puuttuu poistoviemäri. Asiantuntijat olivat vuosikymmenten ajan varoittaneet tulvakatastrofista.

Kaupunkia suojaamaan oli rakennettu noin 560 kilometrin pituinen ja seitsemän metriä korkea penger, jonka oli tarkoitus suojata sitä Meksikonlahdelta, Mississippijoesta ja Pontchartrainjärvestä vyöryviltä vesimassoilta.

Tulvavalli oli kuitenkin jo vanha ja monista kohdista huonossa kunnossa, eikä sen korkeus ollut riittävä.

New Orleans ehti huokaista helpotuksesta

Kun Katrina varhain maanantaiaamuna 29. elokuuta iski Louisianan rannikolle, New Orleansin asukkaat ja viranomaiset huokaisivat ensin helpotuksesta.

Hurrikaani kulki itäisempää reittiä kuin oli ennustettu, eikä se osunut New Orleansiin. Lisäksi myrsky oli heikentynyt 4. asteen hurrikaaniksi ja sen tuulen nopeus oli noin 235 kilometriä tunnissa.

Helpotus oli kuitenkin ennenaikainen: Katrina oli edelleen erittäin voimakas ja tuhoisa, ja sen mukana tulleet myrskyaallot painautuivat vasten New Orleansia kiertäviä penkereitä ja suojavalleja.

Jo aamuviideltä vesimassat ylittivät yhden vallin, ja seuraavien tuntien aikana tilanne muuttui yhä katastrofaalisemmaksi. Lopulta valtavat vesimassat syöksyivät kaupunkiin, kun tulvavalli antoi paineen alla periksi.

Monin paikoin penkereisiin syntyi jopa yli 100 metrin aukkoja, ja kaupungin alavimmissa kohdissa vesi alkoi nousta jopa 30 senttimetrin tuntivauhdilla.

Oli kuin jättimäinen vesihana olisi auennut New Orleansin yllä, ja poistoaukoton kylpyamme alkoi täyttyä traagisin seurauksin.

Tulva-aallot hurrikaanin airuina

Hurrikaaneille tyypillinen tuhoisa myrskytuuli pystyy jo sinällään tuhoamaan kokonaisia kaupunkeja, mutta hirmumyrsky kuljettaa mukanaan myös rankkasateita, jotka voivat aiheuttaa vakavia tulvia.

Yleensä trooppisen hirmumyrskyn aikainen sademäärä voi jo parissa päivässä nousta metriin. Vertailun vuoksi esimerkiksi Suomessa tyypillinen koko vuoden sademäärä on noin 70 senttimetriä.

🎬 Asiantuntijat varoittivat katastrofista vuotta aiemmin, mutta kukaan ei tehnyt mitään:

Tuuli tai sade eivät kuitenkaan ole pahinta, mitä trooppisesta hirmumyrskystä voi seurata, vaan rajuilma kuljettaa myös tuhoisia tulva-aaltoja.

Hirmumyrskyn ilmamassa työntää edellään valtavia määriä merivettä, josta muodostuu jättiläismäisiä aaltoja. Kun hirmumyrsky saavuttaa rannikon, vesimassa pakkautuu tulva-aalloksi, joka kohoaa pahimmassa tapauksessa useiden metrien korkuiseksi ja leviää satojen kilometrien alueelle.

Katrinan nostaman vesimassan korkeus oli kahdeksasta kymmeneen metriä, ja se oli korkein Yhdysvaltojen rannikolla havaittu aalto.

Ruumiita kellui kaduilla

Tiistaiaamun valjetessa elokuun 30. päivänä yli kolme neljäsosaa kaupungista oli veden peitossa ja vesi oli monin paikoin noussut jopa kuuden metrin korkeuteen.

Vaikka Katrinan pahin puhti oli laantunut ja myrsky oli jo matkalla kohti pohjoista, painajainen oli vasta alussa.

Kadut olivat muuttuneet vuolaiksi joiksi, joissa virui roskia, romuja ja turvonneita ihmisruumiita. Pelastautuneet takertuivat viimeisillä voimillaan puunlatvoihin, valopylväisiin ja mainostauluihin samalla, kun alligaattoreita ja käärmeitä kuhisevat vesimassat velloivat heidän alapuolellaan.

Tulvalta säästyneissä osissa käytiin toisenlaista kamppailua, kun kaikkensa menettäneet ihmiset taistelivat henkensä edestä leivänpaloista ja juomavedestä ja rikolliset hyödynsivät syntynyttä kaaosta kauppoja ryöstellen.

Koko New Orleans oli vailla sähköä ja puhelinyhteyksiä, joten kaupunki oli täysin eristyksissä muusta maailmasta. Apujoukkoja ei kuulunut, ja kuolonuhrien määrä kasvoi tunti tunnilta.

Kaupunkilaiset joutuivat jättämään vesimassojen vaurioittamat puutalonsa, ja he vaeltelivat nyt yksin tai sairaita perheenjäseniään mukanaan kuljettaen etsimässä turvaa hätäkeskuksista.

Superdome-urheiluareenallakin tilanne muuttui jatkuvasti vain huonommaksi: Katrina oli repäissyt areenan kattoon suuren aukon, ja hallin lattia oli suurelta osin yli metrisen vesimassan peitossa.

Ilma oli tukalaa ja kaikkialla vallitsi kuvottava löyhkä: lämpötila oli noussut yli 40 asteen, juoksevaa vettä ei ollut, ja koska käymälät olivat tuhoutuneet, ihmiset joutuivat tekemään tarpeensa lattialle.

Ruoka ja juotava olivat lopussa, ja areenalle kerääntyneet 30 000 koditonta olivat täydellisen toivottomuuden vallassa.

Luonnon suojamekanismit tuhottiin

Ranskalaiset perustivat New Orleansin vuonna 1718 Mississippin suistohietikolle. Alueen sijainti jokisuistossa on jo sinänsä haavoittuva, ja ihmisen toiminta on vain pahentanut tilannetta.

Kaupunki vajoaa noin 11 millimetriä vuodessa, koska sen ja sen lähiseudun maaperästä pumpataan vettä, öljyä ja kaasua. Lisäksi kaupungin luonnollinen suojaus meren mahtia vastaan on tuhottu.

Aiemmin rannikon kosteikoilla oli tiheää mangrovemetsää, jonka puiden ja pensaiden juuret muodostivat muurin hirmumyrskyjen nostamia tulvia vastaan.

1930-luvulta lähtien Mississippin suiston suoalueita on kuitenkin kuivatettu noin 5 000 neliökilometrin verran uusien teiden, asuinalueiden ja satamien pohjaksi. Jokainen kuivattu neliömetri on tehnyt kaupungista entistä haavoittuvamman.

Apu saapui vasta päivien päästä

New Orleansin asukkaat joutuivat odottamaan päiviä avun saapumista.

Tieto katastrofin laajuudesta ei ollut tavoittanut Yhdysvaltojen muita osia, ja vasta kun pormestari Ray Nagin torstaina 1. syyskuuta esitti vetoomuksen liittovaltion hallitukselle ilmoittaen, että alueella vallitsi epätoivoinen hätätila, pelastustoimet käynnistettiin toden teolla.

Presidentti George W. Bush julisti alueelle poikkeustilan. Samalla kun ruskean, bakteereja kuhisevan vesimassan pinta vähitellen laski, kaupunkiin saatiin apujoukkoja.

Armeijan joukot alkoivat pumpata vettä pois, paikata penkereisiin tulleita aukkoja, ja jakaa ruokaa Superdromen ahtaudessa kärsiville ihmisille. Laajamittainen evakuointi käynnistyi samalla, kun aseistautuneet poliisit ja sotilaat ryhtyivät suitsimaan alueella puhjenneita laittomuuksia.

Pelastajat kulkivat veneillä talosta taloon etsimässä sekä eloonjääneitä että ruumiita. Presidentti Bush puolestaan lupasi, että liittovaltio kustantaa New Orleansin jälleenrakentamisen.

Katrinan uhrien määrä ei lopulta kasvanut niin suureksi kuin oli pelätty. Yhdysvaltojen historian kolmanneksi tuhoisin hurrikaani surmasi 1 836 ihmistä. Aineellisten tuhojen perusteella Katrina on kuitenkin pahin: se tuhosi noin 150 000 kiinteistöä.

Tulvan jälkeen kaupunkiin on rakennettu korkeammat tulvapenkereet sekä vahvemmat vesipumput ja portit. Niiden pitäisi estää vastaava katastrofi.