Kun trooppinen hirmumyrsky iskee, katot lentelevät, puut kaatuvat ja suuret vesimassat vyöryvät kaduille. Hirmumyrskyt muodostuvat lämpimän meren yllä lähellä päiväntasaajaa, ja niiden voimakkuus voi vaihdella suuresti. Ilmastonmuutos synnyttää entistä suurempia, voimakkaampia ja tuhoisampia hirmumyrskyjä. Tieteen Kuvalehti kertoo, mikä hirmumyrsky on, miten se syntyy ja miten meidän tulisi suhtautua sääilmiöön, joka on tulevaisuudessa entistä rajumpi.
Hirmumyrskyjä ovat hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit. Kyseessä on sama ilmiö, mutta eri puolilla maapalloa niille on kehittynyt omat nimityksensä.
Trooppisiksi sykloneiksi kutsutaan myrskyjä, jotka riehuvat Intian valtamerellä ja Tyynenmeren eteläosissa.
Jos hirmumyrsky syntyy Tyynenmeren luoteisosissa, sitä kutsutaan taifuuniksi.
Karibianmerellä ja Atlantilla hirmumyrskyinä pyörivät tuulet ovat hurrikaaneja.
Trooppinen hirmumyrsky on raju myrsky, jossa tuulen nopeus on 33 m/s tai 120 km/h, mikä vastaa Beaufortin asteikolla eli boforiasteikolla 12:ta. Hirmumyrsky on maapallon tuhoisimpia myrskyjä.
Hirmumyrskyt jaetaan Saffir-Simpsonin asteikolla välille 1–5 sen mukaan, miten tuhoisia ne ovat. Tällöin 5 kuvaa ”täydellistä tuhoa”. Asteikko ei kuitenkaan kerro, miten laaja hirmumyrsky on, joten meteorologit ovat alkaneet mitata myrskyn energiamäärää Integrated Kinetic Energy -asteikolla. IKE-asteikko antaa paremman kuvan siitä, miten paljon energiaa vapautuu myrskyalueella.
Trooppisia myrskyjä ei yleensä synny Pohjoismaissa, mutta leveysasteillamme tavallinen matalapaine voi sisältää hirmumyrskyn vahvuisia tuulenpuuskia.
Ilmastonmuutos antaa hirmumyrskyille lisää voimaa, koska trooppiset myrskyt saavat energiansa lämpimästä merivedestä. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä voimakkaampi myrsky syntyy.
Trooppiset myrskyt saavat alkunsa lähellä päiväntasaajaa lämpimän, yleensä yli 26,5 asteen lämpöisen meren yllä epävakaassa säässä syntyneestä ukkosrintamasta.
Ukkossäällä merestä kohoaa jatkuvasti lämpöä ja kosteutta. Kun kosteus kohotessaan tiivistyy pilviksi, siitä vapautuu energiaa, joka lämmittää ilmaa niin, että se laajenee.
Ilman laajetessa ilmanpaine meren pinnalla laskee ja matalapaineen keskukseen virtaa lisää ilmaa. Näin yhä enemmän kosteaa ilmaa kohoaa ylöspäin ja tiivistyy pilviksi, jolloin vapautuu lisää energiaa.
Kohoaminen ja laajeneminen toistuvat ja järjestelmä voimistuu entisestään, kunnes ulkopuoliset tekijät puuttuvat peliin.
Myrskyn vahvistumiseen vaikuttaa myös niin sanottu coriolisvoima, jonka kautta Maan pyörimisliike välittyy suuriin merivirtoihin ja sääjärjestelmiin.
Coriolisvoima estää matalapaineen keskusta lähestyviä tuulia etenemästä suoraan, jolloin ne täyttäisivät sen ja ilmanpaine-ero tasoittuisi. Sen sijaan tuulet alkavat kiertää keskuksen ympäri.
Coriolisvoima liittyy myös myrskyn keskelle syntyvään alueeseen, myrskykeskukseen, jossa tuuli on heikkoa. Aluetta kutsutaan myrskyn silmäksi. Sitä ympäröi pilvivalli, jossa tuulet ja sateet ovat voimakkaimmillaan.
Myrskyn silmä on läpimitaltaan 20–50 kilometrin kokoinen pilvetön ja verraten tyyni alue, missä ilmanpaine on alimmillaan.
Myrskyn silmässä on tyyntä, koska keskusta kohti imeytyvä tuuli ei koskaan yllä sinne asti vaan kääntyy coriolisvoiman vaikutuksesta ja nousee ylöspäin. Lisäksi osa keskellä olevasta ilmasta vajoaa alas, jolloin pilvet hajoavat ja taivas pysyy kirkkaana.
Jos tutkijat ovat oikeassa siinä, että tulevaisuudessa tuhoisia luokan 5 hirmumyrskyjä esiintyy enemmän, myrskyjen synnyn ja niiden reittien ennustaminen on entistä tärkeämpää.
Tieto tuulen nopeudesta on keskeinen seikka, kun lasketaan, miten voimakas myrsky on saapuessaan mereltä mantereelle.
Meteorologit valvovat hirmumyrskyä satelliiteilla, sääpalloilla ja tutkilla.
Kaikki kerätyt tiedot syötetään säämalleihin, joiden avulla voidaan laskea, mitä eri reittejä hirmumyrsky voi edetä.
Satelliitit ylittävät saman alueen joka seitsemäs tunti. GPS-signaalien avulla mikrosatelliitit rekisteröivät tuulen nopeutta merenpinnan tasossa ja myrskyn silmässä.
