Ympäristökatastrofi: Öljy likasi meren
20. huhtikuuta 2010: Yhdysvaltojen kaikkien aikojen pahin ympäristötuho tapahtui Meksikonlahdella, kun Deepwater Horizon -porauslautta upposi ja öljyä alkoi pulputa mereen.
Tieteen Kuvalehden vuosikirjasta 2010
Meksikonlahdelle pystytetyn Deepwater Horizon-porauslautan alla kulkevassa neljän kilometrin mittaisessa putkessa alkoi nousta työntekijöiden tietämättä iso metaanikupla. Kello 9.45 pinnalle kohosi 70 metrin korkuinen mutainen vesipatsas. Sen sisältämä kaasu aiheutti räjähdysmäisen tulipalon, joka levisi nopeasti lautan joka kolkkaan.
Onnettomuuspaikalle saatiin nopeasti pelastusaluksia, mutta kuumuus oli niin kova, ettei juuri mitään ollut tehtävissä. Erään aluksen kapteeni kertoi, että lautasta hohkannut kuumuus oli sulattanut jopa hänen laivansa maalin. Palon rajuudesta huolimatta porauslautalla työskennelleistä 126 ihmisestä saatiin pelastettua 115. Tuli riehui 36 tuntia ennen kuin lautan rakenteet romahtivat ja se upposi mereen. Lautta vajosi 1?500 metrin syvyyteen noin 400 metrin päähän porausreiästä. Se kiskoi vajotessaan mukanaan porausputken, joka katkesi sellaisesta kohdasta, että öljyvuotojen estämiseen tarkoitettu turvaventtiili vahingoittui. Koska paine öljytaskussa oli kova, reiästä alkoi pian purkautua mereen ruskeaa paksua raakaöljyä. Onnettomuuteen joutuneella lautalla porauksista vastasi öljy-yhtiö BP.
Meksikonlahti on yksi niistä paikoista, joihin uusien öljylähteiden etsintä on viime vuosina keskittynyt, sillä maailman suurimpien öljyesiintymien uskotaan sijaitsevan juuri merenpohjassa. Esimerkiksi arktisilla seuduilla on todennäköisesti tuottoisia esiintymiä, joita ei vain ole vielä löydetty. Koska porauskokemusta syviltä merialueilta on toistaiseksi vähän, riskit ovat suuret eikä ongelmiin ole patenttiratkaisuja.
Pian Deepwater Horizonin palon syttymisen jälkeen BP:kin joutui myöntämään, että sillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa öljyvuodon pysäyttämiseksi. Samaan aikaan kauko-ohjauksisilla pienoissukellusveneillä otetut kuvat paljastivat, että öljyä pulppusi porausreiästä huomattavasti enemmän kuin öljy-yhtiö oli aluksi ilmoittanut.
Vuotokohdassa puolentoista kilometrin syvyydessä on pilkkopimeää ja siellä vallitsee pintaan verrattuna noin 150-kertainen paine. Veden lämpötila on vain neljä astetta. BP:n ensimmäinen yritys tyrehdyttää vuoto painavalla kuvulla epäonnistuikin juuri alhaisen lämpötilan vuoksi. Tarkoituksena oli johtaa kupuun kertyvä öljy sen yläosan reiästä uuteen putkeen, mutta kylmyys sai öljyn sisältämät metaanihydraatit jähmettymään tukkeeksi putken suulle.
Pintaan nousseesta öljystä muodostui nopeasti kiiltävä lautta, joka oli niin iso, että se erottui satelliittikuvistakin. Yllättäen suurin osa vuodosta jäi kuitenkin pohjan tuntumaan, jossa se muodosti laajoja öljytaskuja vesimassojen väliin. BP yritti polttaa merenpinnalla kelluvaa öljyä vaihtelevalla menestyksellä. Lisäksi öljylautan etenemistä yritettiin rajoittaa laskemalla veteen satoja kilometrejä puomeja. Niillä onnistuttiin pelastamaan joitakin matalia saaria ja marskimaita, joiden kasvillisuus ja eläimistö ovat herkkiä saasteille. Kalat ja äyriäiset saivat öljyisen sivumaun, ja osa vesistä asetettiin kalastuskieltoon. Aluetta laajennettiin myöhemmin niin, että kielto koski lopulta kolmannesta Meksikonlahtea, joka on Yhdysvaltojen tärkeä kalastusalue.