Neandertalilaiset metsästivät jättimäisiä norsuja
Ikivanhan luumassan analyysi osoittaa neandertalilaisten saalistaneen norsuja, jotka olivat nykyisiä afrikannorsujakin suurempia.
Neljän metrin korkuinen suorahampainen norsu (palaeoloxodon antiquus) oli lähes metrin korkeampi kuin nykyisin elävät afrikannorsut. Nimi viittaa muinaislajin syöksyhampaisiin, jotka eivät olleet yhtä kaarevat kuin nykynorsujen.
Eurooppa ei yleensä ole tunnettu valtavista maaeläimistä, mutta jos palataan neandertalilaisten elinaikaan, tilanne on aivan toinen.
Alankomaalainen tutkimus, jossa on analysoitu luunkappaleisiin kivityökaluilla tehtyjä jälkiä, viittaa nimittäin siihen, että karskit esivanhempamme tasaisin väliajoin saalistivat norsuja.
Kyseessä eivät kuitenkaan olleet nykyisenlaiset norsut eivätkä villamammutit, vaan suorahampaiset norsut (palaeoloxodon antiquus), jotka neljän metrin korkuisina olivat vielä lähes metrin korkeampia kuin nykyään elävät afrikannorsut.
Kivilouhos kertoo muinaisajasta
Saadakseen tarkempia tietoja neandertalilaisten ja suorahampaisten norsujen voimasuhteista tutkijat lähtivät vanhalle kivilouhokselle, joka oli kaivettu esiin 1980-luvulla lähellä Hallen kaupunkia Saksassa.
Louhoksella tutkittiin ja analysoitiin yli 70 norsun jäännökset. Joukossa oli lähes täydellisiä luurankoja, joiden luut voitiin ajoittaa noin 125 000 vuoden taakse – eli aikaan, jolloin neandertalilaiset olivat ainoa alueella elänyt ihmislaji.
Luista löytyi jälkiä kivityökaluista, mikä viittaa siihen, että neandertalilaiset ottivat tarkasti talteen kaiken mahdollisen lihan.
Sitä paitsi merkkejä jyrsimisestä löydettiin vain vähän, mikä myös osoittaa, että ruhoihin ei ollut jätetty lihaa nälkäisille raadonsyöjäeläimille.
”Yksittäisissä selkärangoissa on ehkä ollut jotain napsittavaa, mutta luurangot ovat niin puhtaita, etteivät ne ole houkuttaneet raadonsyöjiä”, toteaa Lutz Kindler Arkeologisesta ihmisen käyttäytymisevoluution tutkimuskeskuksesta ja museosta (Monrepos Archäologisches Forschungszentrum und Museum für menschliche Verhaltensevolution) Saksasta New Scientist -julkaisulle.
Ryhmän koko kasvoi 25:stä 100 neandertalilaiseen
Aiemmat tutkimukset ovat viitanneet siihen suuntaan, että neandertalilaiset elivät pienissä, harvoin yli 25 yksilön ryhmissä.
Aivan näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, koska täysikasvuisen norsun lihalla olisi voitu ruokkia noin sata aikuista kuukauden ajan, kertoo uutta tutkimusta johtanut Wil Roebroeks alankomaalaisesta Leidenin yliopistosta.
”Jos 25 hengen ryhmä tappaisi norsun, siltä kuluisi paloitteluun 3–5 päivää, minkä jälkeen liha olisi pakko kuivata tai savustaa”, Roebroeks sanoo New Scientistille ja selvittää, miksi ryhmien on täytynyt olla isompia:
”Vähäiset luihin jääneet merkit osoittavat, että yhtään lihaa ei voitu jättää mätänemään”, Roebroeks sanoo.
Toinen todiste siitä, että neandertalilaiset määrätietoisesti saalistivat norsuja eivätkä vain syöneet luonnollisesti kuolleita yksilöitä, on se, että useimmat kivilouhoksen luurangoista ovat peräisin urosnorsuilta.
Tämä sopii yksiin sen kanssa, että nykyäänkin vanhat urosnorsut elelevät mieluummin yksin ja siksi ne on helpompi houkutella ansaan tai mutaisille rannoille kuin isojen laumojen jäsenet.
”Suuret eläimet on helpompi tappaa, jos niiden liikkuvuutta rajoitetaan. Näin ne saadaan hengiltä esimerkiksi keihäällä”, toteaa Roebroeks lopuksi.