Tutkijat ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että nykyiset linnut polveutuvat hirmuliskoista. Muinaisten liskojen kehityshistoria nykyisiksi höyhenpeitteisiksi lentäjiksi sisältää kuitenkin edelleen monia aukkoja, jotka aiheuttavat paleontologeille päänvaivaa.
Millaiset anatomian ja elinympäristön muutokset johtivat siihen, että tonnien painoisten lihansyöjäliskojen jälkeläiset nyt sirkuttavat lintulaudalla?
Kiinasta löydetty 120 miljoonaa vuotta sitten eläneen linnun kokonainen luuranko voi auttaa ymmärtämään kehityskulun vaiheita.
Nykylinnut voivat liikuttaa ylänokkaansa itsenäisesti riippumatta pääkopasta ja alaleuasta. Liitukaudella elänyt Cratonavis zhui ei voinut.
Luut pantiin tietokonekuvaukseen
Tutkijat ovat antaneet muinaislinnulle tieteellisen nimen Cratonavis zhui. Sen kivettynyt luuranko löydettiin Pohjois-Kiinasta samoilta seuduilta, mistä on aikaisemmin kaivettu esiin höyhenpeitteisten hirmuliskojen ja varhaisten lintujen jäännöksiä.
Muinaislinnun luut tutkittiin tarkkaan tietokonekuvantamalla, ja tulosten perusteella tutkijat luonnostelivat, millainen pääkallo linnulla on ollut. Kallo on lähes samanlainen kuin monilla hirmuliskoilla, muun muassa Tyrannosaurus rexillä. Hirmuliskomainen kallo yllätti tutkijat, sillä eläimen vartalo on hyvin samanlainen kuin linnuilla.
Liitukaudella 120 miljoonaa vuotta sitten eläneen linnun ulkonäkö saatiin selville tutkimalla sen luita tietokonekuvannuksen avulla.
"Kallon alkukantaiset piirteet viittaavat siihen, että Cratonavis ja useimmat muut liitukauden linnut eivät pystyneet liikuttamaan ylänokkaansa riippumatta pääkopasta ja alaleuasta", tutkimuksen johtaja Kiinan tiedeakatemian paleontologi Li Zhiheng kertoo lehdistötiedotteessa.
Monta eroa nykylintuihin
Luurankonsa perusteella Cratonavis sijoittuu anatomialtaan pitkäkaulaisen Archaeopteryx-liskolinnun ja muiden muinaislintujen välimaastoon, vaikka sillä on myös nykylinnuilla tavattavia piirteitä.
Toisin kuin nykylinnuilla Cratonavis zhuilla oli muun muassa poikkeukselliset pitkät olkaluut ja huomattavan pitkä luu jalassa. Tutkijat uskovatkin, että se edustaa keskeistä kehitysvaihetta lintujen evoluutiossa.