Arkikielessä maaksi kutsuttu maaperä on kallioperää peittävä irtomaakerros, jossa on kiviaineksia, orgaanisia aineita, eliöitä, vettä ja ilmaa.
Maassa esiintyy tyypillisesti kallioperästä peräisin olevia kivennäismaaleja, kuten hiekkaa ja savea, kuolleita kasvinosia humuksena eli mullaksena ja erikokoisia eliöitä bakteereista matoihin ja vesimyyriin.
Maalajeja ryhmitellään muun muassa syntytavan, orgaanisen aineen määrän ja kiviainesten raekoostumuksen perusteella.
Maaperä hupenee
Tulvat ja rankkasateet huuhtovat maata pois. Kun sitova kasvillisuus vähenee vaikka metsänhakkuiden takia, maaperä on altis veden ja tuulen kuluttavalle vaikutukselle.
Kuivalla ilmastovyöhykkeellä jopa yksittäisen sadekauden merkitys on suuri maaperän eroosioherkkyyden vuoksi. Jos sademäärä on pieni, suojaava kasvillisuus häviää.
Maaperä koostuu enimmäkseen kallioperästä juontuvista kivennäismaalajeista, joiden karkeus vaihtelee. Maaperän laatuun vaikuttaa paitsi alueen geologinen historia myös paikallinen ilmasto- ja kasvillisuusvyöhyke.
Kiviainesten ja orgaanisten aineiden suhde maaperässä voi muuttua ajan mittaan esimerkiksi huuhtoutumisen takia.
Maan pintakerros eli maannos sisältää ilmaa ja vettä, ja eri maannostyypit eroavat ravinteikkuudeltaan ja kosteudeltaan. Maannostuminen tapahtuu maanpinnalla.