Shutterstock
Kestävä energiantuotanto.

Mitä kestävyys on?

Kestävyys on nykyajan mittapuu, jonka mukaan arvioidaan kaikkea energiahuollosta vaatteiden valmistukseen. Mutta ehkäiseekö luonnon kestokyvyn huomioiminen ilmastonmuutosta?

Mitä kestävyys on?

Huoli tulevaisuudesta on tärkeimpiä syitä siihen, että kestävä kehitys mainitaan usein keskusteltaessa ilmastonmuutoksesta ja ympäristövaikutuksista. Yksi tapa arvioida kestävää kehitystä on ekologinen kestävyys.

Kestävyys tarkoittaa käytännössä oikeastaan vain sitä, että luonnon kestokyky ei ylity raaka-aineiden ja energian käytön ja saasteiden osalta hyödykkeiden tuotannossa. Hyödyke voi olla myytävä tuote, väline tai palvelu – siis kaikkea mahdollista aineellista ja aineetonta, mistä on hyötyä kuluttajille.

Hyödykkeen kestävyyttä voidaan arvioida, kun tiedetään, paljonko sen tuottamiseen on käytetty luonnonvaroja.

Kun esimerkiksi kaloja pyydetään tietyltä vesialueelta liikaa, sen kalakantojen tila muuttuu huonommaksi. Kaloja syntyy entistä vähemmän, ja populaatiot pienenevät ja pahimmassa tapauksessa häviävät vesialueelta. Tällainen kalastus ei ole kestävää. Toisin sanoen vesialueelta ei pitäisi enää pyytää uhanalaisiin lajeihin kuuluvia kaloja.

Kestävä kalastus.

Kalastus on kestävää silloin, kun kalakannat eivät pienene jatkuvasti pyynnin takia. Kalalajin säilyminen elinvoimaisena riippuu lisääntyvien yksilöiden määrästä. Kun kalanpoikasia syntyy tarpeeksi, vastuullista kalastusta voidaan harjoittaa myös tulevaisuudessa.

© Shutterstock

Kestävyydessä ei ole kuitenkaan kyse vain luonnon monimuotoisuudesta, ilmastosta ja ympäristöstä. Se, mitä pidetään kestävänä, riippuu arviointiperusteista.

Yritysmaailmassa kiinnitetään paljon huomiota liiketaloudelliseen kestävyyteen, jolla tarkoitetaan toiminnan kannattavuutta. Kun yritys tuottaa jatkuvasti tappiota, se ei voi menestyä. Kestävyyttä arvioidaan siis taloudellisen tuloksen perusteella.

Kuinka kestävyys määritellään?

Kestävyydellä ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta yleensä se ymmärretään niin, että toiminta pysyy luonnon kantokyvyn rajoissa.

Ympäristöministeriön verkkosivuilla kestävää kehitystä kuvataan näin : "Kestävän kehityksen perusehtona on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn."

YK:n syksyllä 1987 julkaisemassa Brundtlandin komission Yhteinen tulevaisuutemme -raportissa tuotiin selvästi esiin globaali näkökulma kestävyyteen. Siinä käsite määriteltiin kehitykseksi, joka...

"... vastaa nykypäivän tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta vastata omiin tarpeisiinsa." Yhteinen tulevaisuutemme -raportti, 1987

Ympäristöministeriön mukaan kestävän kehityksen politiikka on muotoutunut ajan mittaan kattavammaksi ja monipuolisemmaksi kokonaisuudeksi.

Verkkosivuillaan ympäristöministeriö jakaakin kestävyyden kolmeen osa-alueeseen: ekologiseen kestävyyteen, taloudelliseen kestävyyteen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen.

Missä kestävyys ilmenee?

Mitä moninaisimpien toimintojen ja tuotteiden kestävyys on arvioitavissa. Tulos voi paljastaa esimerkiksi, että ihmiset menettävät elinkeinonsa, jos he eivät muuta toimintatapojaan. Arviointiperiaatteita on kuitenkin mahdollista soveltaa jopa ihmissuhteisiin.

Voivatko ystävykset pysyä ystävinä, kun toinen puhuu aina vain itsestään, vaikka toinen on jo selvästi kyllästynyt kuuntelemaan? Tällöin ystävyys ei ole enää kestävällä pohjalla.

Nykyään useimmat tutkijat, poliitikot ja luultavasti myös tavalliset kansalaiset ajattelevat ennen kaikkea ilmastoa ja ympäristöä puhuessaan kestävästä kehityksestä. Kestävyydestä on tullut kuuma kysymys ihmisen toiminnan kiihdyttämän maapallon lämpenemisen myötä.

Useiden tuotannonalojen on välttämätöntä sopeutua kestävän kehityksen vaatimuksiin haasteista huolimatta. Muutospaine on suuri esimerkiksi energia- ja kuljetusalalla, rakennus-, tekstiili- ja muotiteollisuudessa sekä maataloudessa.

Pääasia olisi ruokkia ihmiskunta kestävästi. Nykyisen elintarviketuotannon perusongelmiin kuuluu se, että maatalousmaata käytetään (yleisesti liian) paljon lypsy- ja lihakarjan rehun viljelyyn. Tutkimusten mukaan ihmiskunnalle saataisiin enemmän syötävää kasvattamalla pelloilla ihmisen ravintokasveja.

Onko luomutuotanto kestävää?

Luonnonmukaista viljelyä voidaan pohjimmiltaan pitää kestävämpänä sen ansiosta, että tuotantotapaan eivät kuulu vaaralliset ja haitallisia päästöjä aiheuttavat lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet. Toisin sanoen luomuviljelyn ympäristövaikutukset ovat pienempiä kuin niin sanotun tehoviljelyn.

Tutkimustiedon valossa näyttää kuitenkin siltä, että peltoalaa pitäisi kasvattaa merkittävästi, jos nykyinen kokonaissato haluttaisiin saavuttaa luonnonmukaisella tuotantotavalla. Luomutuotannon lannoitus- ja torjuntamenetelmien takia peltojen tuotto jää yleensä tavallista pienemmäksi.

Esimerkiksi vuodelta 2012 olevan vertailun mukaan luomuviljelijä tarvitsee 84 prosenttia enemmän peltoalaa kuin tavalliseen tapaan viljelevä, jotta kumpikin korjaa yhtä suuren sadon.

Vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa päädyttiin siihen, että luonnonmukaisesti tuotetun naudanlihan ympäristövaikutukset ovat yhtä suuret kuin tavallisesti tuotetun, koska luomukarjan rehun viljelyyn tarvitaan enemmän peltomaata.

Pelastaako kestävä kehitys maapallon?

Kuten edellä mainittiin, kestävyyttä on mahdollista arvioida useilla eri tavoilla. Lisäksi kestävässä kehityksessä voidaan erottaa monia tasoja – alueellisesta maailmanlaajuiseen.

Esimerkiksi luomumaatalous saattaa olla kestävä paikallinen ratkaisu vaikkapa maaperän laatuongelmiin. Kun luonnonmukaista tuotantoa tarkastellaan globaalisti, sen kestävyys näyttäytyy uudessa valossa, koska luomueläinten rehun kasvattaminen vaatii niin paljon enemmän peltoalaa.

Monet tutkijat, luonnonsuojelijat ja poliitikot puhuvat nykyään kokonaiskestävyydestä. Sillä tarkoitetaan kaikkien kolmen kestävyyden osa-alueen yhteisarviointia.

Otetaan siis huomioon se, että kalastajat tulevat toimeen, kalakannat pysyvät riittävän suurina ja kalastuskulttuuri säilyy. Kun estetään meriluontoa kärsimästä ihmisen piittaamattoman toiminnan takia, sijoitetaan tulevaisuuteen. Kokonaiskestävyyttä arvioidaan aina laajamittaisesti.

Luonnonvarojen rajallisuus on kiistaton tosiasia, ja ihmiskunnan tulevaisuus riippuu siitä, kuinka jäljellä olevia resursseja käytetään.