Silovalasuroksen kivekset voivat painaa jopa yli 500 kiloa – kappale – ja sisältää 4,5 kiloa spermaa. Suhteellisesti kookkaimmat kivekset löytyvät kuitenkin eteläeurooppalaisen Platycleis affinis -lajin hepokattikoirailta.
Brittiläisen hyönteistutkijan Karim Vahedin johtamassa tutkimushankkeessa todettiin vuonna 2010, että P. affinis -lajilla aikuisten koiraiden kivesten osuus ruumiinpainosta voi olla jopa 13,8 prosenttia.
Kun tieto mahtikiveksistä julkaistiin, Vahed totesi niiden ”melkeinpä täyttävän mahan alueen” enintään noin 2,5 sentin pituiseksi kasvavalla hepokatilla.
P. affinis -koiraat pääsevät parittelemaan keskimäärin 11 kertaa lisääntymiskauden aikana. Parittelutiheys on tutkijoiden mukaan suosinut koiraita, jotka kykenevät siittämään ahkerasti. Se selittää kivesten koon kasvun.
Platycleis affinis -hepokateilla on eläinkunnan isoimmat kivekset. Kuvassa ne on irrotettu ruumiista.
Ennen kuin P. affinis valtasi kärkisijan, sitä piti hallussaan mahlakärpäslaji Drosophila bifurca, jolla kivesten osuus ruumiinpainosta on 10,6 prosenttia.
Mahlakärpäslaji, jonka ehkä tunnetuin sukulainen on banaanikärpänen, säilytti kuitenkin toisen hämmästyttävän ennätyksen. Sen 5,8-senttiset siittiöt ovat eläinkunnan pisimpiä. Ne ovat 20 kertaa niin pitkiä kuin hyönteinen itse ja rullalla parittelun aikana.
Nisäkkäistä parhaiten kivesten kokovertailussa pärjää 12 senttiä pitkä floridankorvayökkö. Yhdysvaltojen kaakkoisosissa elävällä lepakkolajilla kivesten osuus ruumiinpainosta on kahdeksan prosenttia.
11 kiloa painaisivat miehen kivekset, jos ne olisivat suhteessa yhtä isot kuin Platycleis affinis -hepokattikoirailla.
